Terveyslautakunnan mini-guggenheimit

Keskusteltiinpa tänään terveyslautakunnassa pitkään, jopa niistä asioista, jotka jätettiin pöydälle kolmen viikon päästä päätettäviksi. Kenties se johtui siitä, että listalla oli kolme melkoisen epämääräistä asiaa. Kutsuin niitä mielessäni mini-guggenheimeiksi sen vuoksi, että perustelut puolesta tai vastaan olivat epämääräisiä, lopullisia kustannuksia mahdoton ennustaa ja kaiken kaikkiaan oli vaikea päätellä, milloin tulee valmista vai tuleeko ollenkaan.

HUS:n ja pääkaupunkiseudun kuntien yhteinen sosiaali- ja terveystointen tietojärjestelmä. Huh. Jos vähänkään ymmärtää tietojärjestelmistä, hoksaa että tässä ollaan suurin piirtein kloonaamassa mammuttia. Vaikka nyt ollaan vasta päättämässä siitä, lähdetäänkö yhteistä tarjousprosessia käynnistämään, tuntuu että ollaan suuren epävarmuuden edessä. Olemmeko oppineet Tietoyhteiskunnan virheistä? Ollaanko tekemässä järjestelmää, joka on vanha jo syntyessään, vai uskalletaanko sukeltaa prosessiin, jonka kuluessa järjestelmä vähitellen kehkeytyy? Pöydälle.

Palvelusetelikokouksen vakinaistaminen. Tästä ei taaskaan ota Erkki-setäkään selvää, mihin ongelmiin vielä joudutaan ja mitkä positiiviset asiat toteutuvat. Mitkä ovat hyödyt ja mitkä haitat? Tuoko palveluseteli valinnanvapautta vain maksukykyisille? (Ja onko se sinänsä paha asia?) Jäävätkö vaikeimmin hoidettavat tapaukset kaupungin vastuulle? Lisääkö palveluseteli kaupungin kuluja? Antaako palveluseteli mahdollisuuden myös niille palveluntuottajille, jotka jäisivät kilpailutuksessa jalkoihin? Lisääkö palvelusetelijärjestelmä Terveyskeskuksen kustannustietoisuutta? Hyötyvätkö kaupunkilaiset palvelutarjonnan monimuotoisuudesta? Onko kokeilu vielä kesken, vai voidaanko sen perusteella jo päättää vakinaistamisesta?

Lautakunta päätti äänin 5-3 ottaa palvelusetelin pysyvästi palvelupalettiinsa. Siitä päätetään aikanaan tapaus kerrallaan, mitä kaikkea palvelusetelillä tarjotaan. Vihreiden kaksi ääntä jakautuivat tässä äänestyksessä; itse olen sillä kannalla, että "valmista" kokeilua saataisiin odottaa tuomiopäivään asti, ja muuten hyötyjä on sen verran enemmän kuin haittoja että prosessia kannattaa jatkaa. Tiukassa poliittisessa ohjauksessa.

Terveyskeskusmaksun poistaminen. Pöydälle. Lautakuntakumppani, joka on ehtinyt toimia ministerin tehtävissäkin, totesi keskustelleensa asiasta viimeiset 35 vuotta ilman, että uusia näkökulmia olisi ilmaantunut. Esittelijän mukaan maksulla ei ole suurtakaan taloudellista merkitystä suuntaan tai toiseen, koska suhtellisen pienistä maksuista koituu mittavat laskutus- ja perintäkulut. Kuulemma 13 ihmistä istuu virastossa pelkästään hoitamassa potilasmaksujen laskutusta. Saamme siten päättää asiasta puhtaasti aatteellisin perustein.

Mietin lähinnä sitä, että terveyskeskusmaksu rasittaa eniten niitä köyhiä helsinkiläisiä, jotka puntaroivat hoitoon hakeutumistaan. Estääkö maksu oleellista määrää heikko-osaisia kaupunkilaisia menemästä lääkäriin? Jos kynnystä voidaan edes hiukan madaltaa köyhimmille, olen taipuvainen kannattamaan terveyskeskusmaksun poistamista helsinkiläisiltä.

Terveyskeskusmaksun poistamisella olisi sekin ovela seuraus, että sen jälkeen olisi pakko suunnata poliittinen keskustelu johonkin muuhun. Kenties se muu aihe olisi merkityksellisempi.

Lohivoileivät olivat tälläkin kertaa raikkaita ja maukkaita.