torstai 21. maaliskuuta 2013

Asukastoiminnan kohtalonhetket


Helsingin sosiaali- ja terveysviraston vuosibudjetti on piripintaan 2 miljardia euroa. Kaikella rahalla ei tuoteta omia palveluja, vaan iso osa palveluista hankitaan joko erilaisin ostopalveluin tai järjestöjen toimintaa tukemalla. Tämän viikon tiistaina lautakunnan päätettävänä oli reilun neljän miljoonan paketti järjestöjen toiminta-avustuksia.

Pyynnöstäni asia jätettiin pöydälle, vaikka voinkin hyvin kuvitella monessa yhdistyksessä jo odotettavan rahoja tämän vuoden toimintaan. Pyysin lisäaikaa, koska esitetyssä avustusluettelossa oli pari pahaa ongelmaa.

Ensimmäinen pulma on se, että Mannerheimin lastensuojeluliiton Uudenmaan piirin avustusta ehdotetaan leikattavaksi viimevuotisesta 62 000 eurosta 50 000 euroon. Tämä leikkaus tarkoittaisi, että perinteikäs MLL:n lastenhoitoapu jouduttaisiin lopettamaan kokonaan. Tätä kärvistelen siitäkin syystä, että vanhan sosiaaliviraston toiminnan kalkkiviivoilla sosiaalijohtajan virkamiespäätöksellä myönnettiin Helsinki Missiolle neljäksi vuodeksi 50 000 euron avustus täsmälleen samanlaiseen toimintaan maahanmuuttajaäitien parissa, jota MLL on jo aikaisemmin vetänyt. Nyt siis MLL saisi kaikkeen toimintaansa saman verran kuin kilpaileva järjestö yhteen toimintamuotoon ilman, että uusi tai vanha lautakunta olisi saanut lausua mielipidettään. Ei vetele.

Tässä oli kysymys 12 000 eurosta. Toisen, pahemman pulman hintalappu on noin 100 000 euroa. Vuoteen 2012 verrattuna on esityksessä leikattu järjestelmällisesti kaikkien asukastalojen toiminta-avustuksia yhteensä sadallatuhannella. On aivan selvää, että tämä leikkaus tarkoittaa vapaaehtoisen asukastoiminnan alasajoa – vastoin kaikkia hienoja ja kauniita linjauksia demokratian kehittämisestä.

Asukastalojen toimintaa on vaikea lokeroida. Onko se sosiaalityötä, harrastustoimintaa, kulttuurityötä vai mitä?  Oikein tiukasti tulkiten se ei ehkä ole aivan sosiaalitoimen ytimessä. Ehkä demokratiapilotin myötä löytyisi asukastaloille isäntä, jonka suojissa niiden toiminnan jatkuvuus voitaisiin paremmin turvata. Nyt onkin oikea hetki pysähtyä lopettamaan vanha rahoitusmalli, jossa jokaisen kaupunginosan toimijat joutuvat joka vuosi anomaan uudelleen rahoituksen toiminnalle, joka jo moneen kertaan on osoittanut toimivuutensa.

Nyt on kiire. On kohtuutonta rangaista asukastaloja siitä, että niitä ei osata sijoittaa byrokratian lokeroihin. Sosiaali- ja terveysviraston 2,1 miljardiin verrattuna tuo puuttuva 100 000 ei ole mahdoton järjestää. Jos sen hintainen poliittinen tahto nyt löytyy, on vielä reilusti aikaa miettiä ensi vuodeksi kestävämpi ratkaisu.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä vanhemmaksi minä elän, sitä useammin huomaan virkamiehiä ja poliitikkoja vaivaavan kaksikätisyyden ongelman: oikea käsi ei tiedä, mitä vasen tekee ja päinvastoin. Yhtenä syynä on todennäköisesti kokemattomien maisterien ja tohtorien liian suureksi kasvanut joukko. Siihen mahtuu monenlaista huseeraajaa. Kuka pitää jatkossa kurissa nämä mielivaltaiset asukastalojen purkajat ja määrärahojen leikkajat? Jos ratkaiset, Hannu T., nämä Roihuvuoren asukastoimintaa uhkaavat sudenkuopat, poliittinen tulevaisuutesi on turvattu.Rauta on taottva silloin kun se on kuuma.

Anitta Raitanen kirjoitti...

Vapaaehtois- ja vertaistoiminnan kehittäminen yskii Helsingissä!

Hieno homma, että olet puuttunut tähän Asukastoiminnan alasajoon! Suuresti puhutaan vapaaehtoistoiminnan ja omaehtoisen toiminnan kehittämisestä, mutta tämän vuotisessa jaossa vapaaehtoistoiminnan osuus entisestään vain pieneni. Neljän miljoonan järjestöavustuksista vapaaehtoisen, omaehtoisen ja asukastalotoiminnan osuus oli peräti 15 prosenttia!! Tuo 100 000 euron lasku viime vuoteen verrattuna on aivan kohtuutonta,varsinkin kun sitä vertaa koko avustusmäärään! Kansalaisareena haki osarahoitusta vapaaehtois- ja vertaistuen resurssikeskuksen käynnistämiseen sekä siihen liittyvään vapaaehtoistoiminnan Menu-messutoimintaan, vertaisohjaajien koulutukseen ym. yhteensä 50 000 euroa. Meille ehdotetaan 7000 euroa, jolla pystymme pitämään yllä nykyistä toimintaa (mm. Menu-messut), mutta varsinaiselle vapaaehtois- ja vertaistoiminnan resurssikeskukselle tuollainen päätös ei lupaa hyvää. tsemppiä!
Anitta Raitanen, toiminnanjohtaja, Kansalaisareena ry

Anonyymi kirjoitti...

Helsinkiin olisi vihdoinkin saatava kansalaistoiminnan ja kuntalaisten osallisuusyksikkö.

Siihen sisältyisi niin asukastalotoiminta kuin muukin osallisuus/lähidemokratia työ.

Kaupungin työntekijät voisivat pyörittää virike- ja palvelukeskuksia.

Asukastalot saisivat olla paikallisia lähidemokratia "pisteitä" ja asukaslähtöisiä toimintakeskuksia. Niiden rahoitus on turvattava.



Anonyymi kirjoitti...

Omatoimisuutta ja toimijuutta tuetaan parhaiten niin, että asukkailla on mahdollisimman suuri autonomia.

SoTen tuottamat palvelukeskukset ovat lähipalvelutoimintaa jota ei pidä missään nimessä sotkea asukastalotoimintaan.

Vapaa kansalaistoiminta tuottaa asuinaluetoimintaa, mutta kansalaistoiminta on nimenomaan vapaaehtoista, ja sen tarkoitus ei ole/ei voi olla kunnallisten palvelujen tuottaminen.

Tämä tuli esille jo 90-luvun lama-aikaan jolloin kunnallisia palveluja supistettiin ja niitä työnnettiin järjestöille tehtäväksi vapaaehtoistyönä.

Asukastalojen täytyy saada jatkossakin olla vapaita ja avoimia tiloja joissa asukkaat itse määrittelevät toiminnan sisällöt.