torstai 10. joulukuuta 2015

Soteen vai saveen?


Kansakunnan sote-voimavarat ovat nyt vaarassa valua kahteen eri kohteeseen.

Lääketiede on kehittynyt hurjin loikin. Erityissairaanhoidossa on käytössä uusia tekniikoita, lääkkeitä ja laitteita, jotka olisivat tuntuneet tieteiskirjallisuudelta vain muutama vuosi sitten. Tässä on tietysti erinomaista se, että ennen toivottomat potilaat saavat uuden elämän. Hankalaksi tämän tekee se, että uusimmat hoidot ovat kalliita. Todella kalliita. Lisäksi uudet hoidot tarkoittavat usein sitä, että aikaisemmin kuolemaan tuomittu potilas saadaan pelastetuksi – ei suinkaan täysin toimintakykyiseksi, vaan pikemminkin kalliisti hoidettavaksi pitkäaikaispotilaaksi.

Toinen rahanielu on valinnanvapaus. Kansalaisen kannalta on tietenkin miellyttävää, jos hän voi vaikuttaa vapaammin siihen, mistä hoitonsa hankkii. Valinnanvapaus toisaalta synnyttää kilpailua, kun useat terveydenhoitoyritykset haluavat toimia markkinoilla. Kansainvälinen kokemus osoittaa, että tämä tulee kansantaloudelle kalliimmaksi kuin tiukasti julkinen terveydenhoito. Yksityisellä palveluntarjoajalla on houkutus tarjota sellaisiakin hoitoja, joiden terveyshyöty on marginaalinen. Kustannukset potilasta kohden nousevat, ja ennen pitkää ne joka tapauksessa kasvattavat tavallisen kansalaisen maksutaakkaa. Eniten valinnanvapaudesta sitä paitsi hyötyvät ne, jotka ovat vähiten hoidon tarpeessa: perusterveet, työssä käyvät aktiivikansalaiset. Monia sairauksia poteva vanhus tuskin kykenee kauheasti valitsemaan.

Arkijärjen mukaan pitäisi tietenkin välttää kaikkia sellaisia käyntejä tai toimenpiteitä, joiden terveyshyöty on lähellä nollaa. Nykykehitys ei tätä arkijärkeä kovin hyvin tue.

Ei kommentteja: