Monimutkaisia ratakaisuja yksinkertaisiin ongelmiin

Perussuomalaisia on julkisuudessa moitittu muun muassa populismista, joka lyhyesti määriteltynä voisi tarkoittaa yksinkertaisten ratkeisujen esittämistä monimutkaisiin ongelmiin. Moite on minustakin oikea. Pubin peräpöydästä tai julkisen päätöksenteon sivusta on helppo kertoa miten asiat pitäisi - tai vielä paremmin: miten ne olisi pitänyt tehdä. Vastuun kantaminen päätöksistä on paljon vaikeampaa. Silloin pitää tunnustaa, että on sellaisia ilmiöitä, joita emme voi muuttaa, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat päätöstemme onnistumiseen. Sieltä peräpöydästä katsottuna helpot asiat voivat käytännössä olla paljon vaikeampia.

Toisaalta tuntuu joskus, että me jollakin tavalla politiikassa mukana olevat olemme ihastuneita tarpeettoman monimutkaisiin ratkaisuihin. Helsingissä on sattumalta vireillä kaksi liikenteeseen liittyvää hanketta, joissa kummassakin on viehätytty tarpeettoman monimutkaisiin ja kalliisiin ratkaisuihin. Meidän vihreiden piirissä on minusta hurahdettu vähintääm yhtä pahasti kuin muuallakin.

Ensimmäinen on raitiovaunulinja, jota nyt tarjotaan ratkaisuksi Kruunuvuorenrannan tulevan asuntoalueen joukkoliikenteelle. Ratikkalinja on suunniteltu vedettäväksi Kruunuvuorenselän yli uusia upeita siltoja pitkin. Lieneeko taustalla halu pystyttää oman nousukautemme monumentti vai mikä, mutta ratikkasiltoja kansallismaisemamme ylitse ajetaan niin voimakkaasti, että vaihtoehtoiset joukkoliikennereitit jätetään kokonaan arvioimatta. Vaikka Laajasalon suunnasta jo nyt matkustetaan selvästi enemmän ihan muualle kuin Helsingin niemelle, on suora yhteys keskustaan katsottu niin tärkeäksi, että muut suunnat saanevat jäädä kehittämättä.

Yksinkertainen ja oletettavasti halvempi ratkaisu olisi kehittää pikaraitiotieyhteyttä herttoniemen suuntaan. Monimutkainen ja kallis ratkaisu näyttää kuitenkin olevan seksikkäämpi.

Samaan aikaan on suunnitteilla YTV:n uusi matkalippujärjestelmä. Yksinkertainen ja halpa ratkaisu olisi tasatariffi koko nykyisen YTV:n alueella. Sen sijaan suunnittelun perusteena on järjestelmä, jossa matkan hinta riippuu sen pituudesta ja jossa matkakortti on näytettävä lukijalaitteelle sekä noustessa kulkuneuvoon että sieltä poistuttaessa. Kun nykyinenkin matkakortti on usein kohtuuttoman hankala käyttää, voi vain arvailla, minkä määrän ongelmia ja epämukavuutta suunniteltu järjestelmä toisi mukanaan. Kaiken lisäksi nytkin suurin osa matkoista on Helsingin sisäisiä, joten huolenpito pidemmistä matkoista vaikuttaa ylimitoitetulta.

En voi olla ajattelematta, että monimutkaiseen tietotekniikkaan perustuva monimutkainen systeemi tuntuu päätöksentekijöistä hienommalta. Yksinkertainen tasatariffi voisi säästää järjestelmäkuluissa ja houkutella lisää matkustajia, mutta silti - yksinkertaisen ratkaisun argumentit jäävät tälläkin kertaa jalkoihin.