Olen nyt kuutisen vuotta ollut mukana käsittelemässä
toimeentulotukipäätöksistä tehtyjä oikaisuvaatimuksia, ensin
kaupunginhallituksen edustajana ja sitten puheenjohtajana niille omistetussa
lautakunnan jaostossa. Tämä jaosto jää pian historiaan, joten nyt on hyvä hetki
eräänlaiselle ”testamentille”.
Päätösten joukosta nousee esiin kolme sellaista tyypillistä
tapausta, joissa kansalaisen oikeustaju näyttää olevan ristiriidassa
toimeentulotuesta annettujen ohjeiden kanssa. Laillisuusyhteiskunnassa se ei
ole hyvä.
Vippien hoitaminen. Toimeentulotukiasiakkaat elävät enemmän
tai vähemmän kädestä suuhun, jolloin yllättäviä menoja joutuu hoitamaan
ystäviltä ja sukulaisilta saaduilla vipeillä. En nyt puhu nykyaikaisilta
koronkiskureilta otetuista pikavipeistä, ne ovat ihan oma tarinansa, vaan ihan
tavallisista ”vippaaks satasen ens viikkoon” -lainoista. Kun kansalainen sitten
taas saa rahaa, ensimmäinen ajatus on että tasataan tilit ja maksetaan vipit
pois. Se on moraalisesti oikein, koska se vippaajakaan ei yleensä varsinaisesti
kylve rahoissaan. Kerjuulle ei lähdetä ja vipit maksetaan heti kun pystytään,
olivat vanhan kansan kaksi periaatetta.
Mutta kun ei. Toimeentulotuen myöntäjän logiikassa velat
eivät ole ensisijaisia menoja. Niinpä sossu – tai nykyään Kela – katsoo, että
rahojen olisi pitänyt riittää elämiseen, eikä
myönnä uutta tukea. Hakija tietysti joutuu uudelleen turvautumaan
vippeihin.
En tiedä mikä olisi ratkaisu tähän niin kauan kuin
perinteisestä köyhien moraalista on jotain jäljellä. Toivottavasti edes
henkilökohtaista neuvontaa voidaan lisätä nyt, kun kunnan sosiaalityöntekijöitä
vapautuu etuuksien laskennasta.
Yritystoiminta. Ohjeiden mukaan hakijan on lopetettava
kannattamaton yritystoiminta ja ilmoittauduttava työttömäksi työnhakijaksi.
Koska perustoimeentulotuki on ”viimesijaista tukea”, sitä ei myönnetä niin
kauan kuin muita tukia olisi mahdollista hakea.
Tässä ohjeet ovat aivan menneessä ajassa. Ihmisiä on jo
kauan kannustettu ”itsensä työllistäjiksi”. Esimerkiksi siivousalalla on
lukuisia yhden hengen yrityksiä, jotka eivät ”yrittäjälle” tarjoa senkään
vertaa toimeentuloa kuin toisen palkkalistoilla oleminen. Luovien alojen
freelancerit tuntevat tilanteen. Erilaiset epätyypilliset työsuhteet ja
toimeentulon haaliminen sekä yritystoiminnasta että palkkatyöstä lisääntyvät
koko ajan. Voimassa oleva perustoimeentulolaki lähtee kuitenkin pysyvien ja
kokopäiväisten työsuhteiden ideasta.
Tätä ristiriitaa ei ratkaista muuten kuin ottamalla itsensä
pienimuotoisella yritystoiminnalla elättävät tasa-arvoisiksi palkkatyötä
tekevien kanssa. Tätä pohdintaa voisi jatkaa myös miettimällä ansiosidonnaista
työttömyysturvaa suhteessa perustoimeentulotukeen.
Opintolainat. Opiskelija ei voi saada toimeentulotukea ennen
kuin opintolainat on nostettu. Kela on ulottamassa tämän vaatimuksen myös
toisen asteen opiskelijoihin, toisin sanoen lukiossa tai ammattioppilaitoksissa
opiskeleviin alle 18-vuotiaisiin. Ennen heitä sanottiin koululaisiksi, eikä
kenellekään olisi tullut mieleen että lukio-opintoja varten olisi pitänyt
nostaa lainaa.
Me 1970-luvulla opiskelleet saatoimme vielä laskea, että
opintolainat maksavat itsensä takaisin paremmissa palkoissa ja turvatummissa
työsuhteissa. Sen jälkeen maailma on kuitenkin pyörähtänyt toiseen asentoon.
Toisen asteen koulutuksesta on tullut käytännössä oppivelvollisuuden jatke. Kun
lähes kaikki sen käyvät, se ei tuota minkäänlaista lisäarvoa opiskelijalle.
Alle 18-vuotiailta ei ole millään tavalla kohtuullista vaatia opintolainojen
nostamista, vaan Kelan on välittömästi luovuttava sellaisista muutoksista.
Korkeakouluopinnotkaan eivät ole enää tae turvatusta toimeentulosta, joten
lainarahoitus on menettämässä merkityksensä senkin osalta. Opiskelijoiden
toimeentulo on järjestettävä uudella tavalla, jotta voimme pysäyttää meneillään
olevan luokkaerojen kasvun. Suomi on kovaa vauhtia palaamassa aikaan, jolloin
vanhempien tulotaso rajoitti mahdollisuuksia lukio- ja korkeakouluopintoihin.
Perustulo. Kattavan perustulomallin käyttöön ottaminen ei
ehkä poista köyhyyttä, mutta ainakin yrittäjien ja opiskelijoiden toimeentuloa
se helpottaisi oleellisesti.