tiistai 11. toukokuuta 2021

Mitä hanhi maksaa?

 


Metsähanhella menee huonosti. Suomessa pesii noin 1000-2500 paria, jotka kuuluvat taigametsähanheksi nimettyyn alalajiin. Kuvan hanhi on tundrametsähanhi, joita pesii hiukan runsaammin joukoin Pohjois-Venäjällä ja Siperiassa. Tämä yksilö viihtyi pitkään Kartanonhaan nurmikoilla Mätäjoen rantamilla kesällä 2018.

Helsingissä näkee yleisemmin merihanhea, joka on kookkaampi ja vaaleampi ja jolla on silmiinpistävä kiilamainen ”porkkananokka”. Metsähanhiparvia pysähtyy lepäilemään huhtikuussa, kun lumi sulaa pelloilta.

Metsähanhi on taantunut voimakkaasti varsinkin Etelä-Suomessa.syynä pidetään ennen muuta soiden raivaamista turpeen tuotantoon. Metsähanhi pesii mieluiten avoimilla aapa- ja rimpisoilla, joita on runsaasti kuivattu turvetuotannon alta. Joskus on epäilty voimakkaasti lisääntyneen ja aggressiiviseksi tiedetyn joutsenen syrjäyttävän metsähanhen pesimäpaikoiltaan, mutta tutkimus ei tue näitä arveluja.

Sosiaalisen median vihapuheympäristössä on pöyristelty rahoja, joita käytetään valkoposkihanhille tarkoitettuihin ruokailupeltoihin. Puhutaan kuitenkin pienistä summista, jos niitä verrataan turpeen tuotantoon ja yleensä soiden ojittamiseen suunnattuihin tukiin. Soilla pesivien lintujen kannan heikentämistä on siis tuettu moninkertaisesti verrattuna arktisten hanhien suosimiseen.

Helsingin hanhistrategiasta puuttuvat vielä lintuniityt, joilla niin kaupunkilais- kuin maalaishanhetkin saisivat vuodenaikaan katsomatta levätä ja ruokailla rauhassa. Kyllä nekin vielä tänne saadaan lintujen ka kaupunkilaisten iloksi, jahka tehdään ensin Helsingistä Euroopan lintupääkaupunki.

keskiviikko 17. maaliskuuta 2021

Jäänreunan lintu

Helsingin Eiranrannassa ui parvi pienehköjä vesilintuja, tiiviisti kylki kyljessä. Välillä koko parvi sukeltaa lähes yhtä aikaa pulpahtaakseen sitten korkinkevyenä taas pinnalle. Keskitalvella ne olivat hiljaisia, sukeltelivat vain hyisessä vedessä ruokaansa hakemassa, mutta nyt maaliskuussa lajin paljastaa jo kirkas laulu: "aa-alli, aa-aa-aalli". Kun aurinko pilkahtaa harmaitten pilvien välistä, näkyy joukko mielikuvituksellisen kirjavia lintuja, joilla pyrstössä sojottaa pitkiä jouhimaisia sulkia piiskan tavoin. Kaikki yksilöt ovat valkean, ruskean ja mustan kirjavia, mutta koska höyhenpuku vaihtuu koko ajan vuodenajan mukaan, ovat kaikki sekä saman että erilaisen näköisiä, vähän niin kuin kyytöt laitumella.
 
Allit viihtyvät tässä paikassa oletettavasti siksi, että siinä on matalikko, jolla elää suuri määrä simpukoita. Isompien ja pulleampien serkkujensa haahkojen tavoin allit ovat talvella täysin riippuvaisia sinisimpukoista. Seafood-noutopöytänsä ne jakavat niin, että allit napsivat pienempiä simpukoita, kun taas vantterat haahkat tarvitsevat suurempia.
 
Ilmastonmuutos tuottaa allillekin ongelmia. Mahdollisesti muutokset allin pesimäseuduilla pohjoisen tundran järvillä ovat pudottaneet Itämerellä talvehtivien allien määrän puoleen entisestä, minkä vuoksi laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Vielä niitä kuitenkin täällä tärkeimmällä talvehtimisalueellaan ui reilut neljä miljoonaa. Suomen Lapin panos maailman allikantaan lienee 1500-2000 paria.
 
Talvien leudontuessa allit ovat alkaneet talvehtia pohjoisempana kuin ennen. Helsingin edustallakin alliparvet ovat läpi talven tavallinen näky. Samaan aikaan kuitenkin suuremmat sademäärät pienentävät Itämeren suolapitoisuutta, jolloin sinisimpukat menestyvät huonommin. Ehkä parin vuosikymmenen kuluttua allit ovat taas vetäytyneet Itämeren eteläosiin lihavampien simpukkavesien aalloilla kellumaan.
 
Helsingin edustan matalikot ovat toinen Helsingin kahdesta kansainvälisesti arvokkaasta linnustoalueesta. Juuri niillä allit viihtyvät. Onneksi kevätmetsästyksen aika alkaa olla jo mennyttä, mutta syksyisin alleja vielä metsästetään. Pieni sorsanrääpälehän se on saaliiksi, hyvä kun puolen kilon painoinen, mutta kelpaa monelle saalisreppuun. Entisinä aikoina sankat alliparvet toivat saariston asukkaille keväin syksyin tervetullutta purtavaa ruokapöytään, mutta lajin muutenkin taantuessa voi miettiä sen metsästyksen mielekkäästi. Helsinki tekisikin viisaasti, jos se suojelisi koko vesialueensa kaikelta metsästykseltä. Sen sijaan pääkaupunki voisi helposti saada mainetta Euroopan lintupääkaupunkina, jossa monille eksoottisia arktisiakin lintuja pääsee helposti ihailemaan.

lauantai 13. maaliskuuta 2021

Helsingistä lintupääkaupunki!

 

Telkkä (Bucephala clangula) – Kuva: Hannu Tuominen 2020

Telkkä on Suomessa tavallinen ja runsaslukuinen lintu, joka viihtyy monenlaisissa vesistöissä. Kalevalassa se esiintyy vanhalla nimellään sotka, jolla nykyään tarkoitetaan ihan muita sukeltajasorsia. Sotkan munasta sai kalevalan runoissa alkunsa meidän tuntemamme maailma. Telkkä pesii koloissa, myös ihmisen tekemissä uutuissa, joista sen munia on keväisin poimittu syötäväksikin.  Ehkä siksi juuri telkkä on saanut kunnian tulla mainituksi maailman synnyttäjänä.

Euroopan telkistä melkein puolet, noin 40 prosenttia, pesii Suomessa. Laji ei ole uhanalainen, vaan sen kanta on pysynyt melko vakaana. Meillä on kuitenkin erityinen vastuu niin telkästä kuin monesta muustakin täällä pesivästä tai Suomen kautta muuttavasta vesilinnusta. Sukulaislajeista punasotkan kanta on romahtanut, ja se luokitellaan jo erittäin uhanalaiseksi. Siitä huolimatta sekin on yhä riistalintu, jota surutta paukutellaan syksyisin hengiltä, nykyään jo enemmän metsästäjien huviksi kuin hengenpitimiksi.

Riistalintujen metsästystä täytyy voida arvioida uudelleen. Sorsalintujen kannat ovat huvenneet elinympäristön muutosten vuoksi, mutta metsästys verottaa niitä vielä lisää, täysin tarpeettomasti.

Helsingissä on kaksi Suomen sadasta merkittävimmästä kansainvälisesti arvokkaasta linnustoalueesta: Viikin-Vanhankaupunginlahden alue ja Helsingin edustan matalikot. Pääkaupungilla on kaikki edellytykset profiloitua Euroopan lintupääkaupunkina. Se tarkoittaa muun muassa uhanalaisten vesilintujen pesimä- ja ruokailurauhan takaamista. Kaikki Helsingin vesialueet tulisikin mitä pikimmin rauhoittaa kaikelta metsästykseltä.