Puut ovat erilaisia, samoin kuin ihmiset. Siksi runotkin haluavat kasvaa jokainen vähän eri muotoon.
Tämä ei ole kasviopillinen antologia. Siksi kuvat puista saavat muotoutua sanojen kautta.
Paju
Leikkaan, viillän, koputan kuoren irti,
Viimeistelen suuosan, pujotan kuoren takaisin,
Puhallan.
Pajupilli on helppo tehdä keväällä,
Kun puu herää ja mahla virtaa.
Isäni sai pajupillin myös soimaan.
Kuusi
Soukat tummat pilarit,
Tuoksut kesäyön,
Ja valo, se hohtaa kesäkuussa
Niin kuin maa valaisisi taivaan.
-->Kun puu herää ja mahla virtaa.
Isäni sai pajupillin myös soimaan.
Kuusi
Soukat tummat pilarit,
Tuoksut kesäyön,
Ja valo, se hohtaa kesäkuussa
Niin kuin maa valaisisi taivaan.
Hiukset, iho, huulet, hengitys,
Nuoruudet, paljaat, vastakkain,
Kädet jossain, eksyneet.
Niin kauan sitten.
Missä? Vain metsän kuuset muistavat.
Ikuiset.
Koivu
Muistit: tätä se nyt on,
kylmää, loputonta pimeää.
Nuoruudet, paljaat, vastakkain,
Kädet jossain, eksyneet.
Niin kauan sitten.
Missä? Vain metsän kuuset muistavat.
Ikuiset.
Koivu
Muistit: tätä se nyt on,
kylmää, loputonta pimeää.
Katsoit ylös, aivan sattumalta.
Näit kirkkaan valon, auringon,
siellä missä eilen
tavoitit vain harmaata.
Kevät, sehän se oli,
kevät katsoi ujosti silmiisi,
tarttui sormiisi ja riisui lapaset.
Tiesit: mahla virtaa taas.
Tammi
Vankka, karhea runko selkääni vasten
Sylissäni hoikka varsi
Kasvoillani tuuli,
Tai kevyet hiukset, ehkä
Näit kirkkaan valon, auringon,
siellä missä eilen
tavoitit vain harmaata.
Kevät, sehän se oli,
kevät katsoi ujosti silmiisi,
tarttui sormiisi ja riisui lapaset.
Tiesit: mahla virtaa taas.
Tammi
Vankka, karhea runko selkääni vasten
Sylissäni hoikka varsi
Kasvoillani tuuli,
Tai kevyet hiukset, ehkä
Jäähyväiset lehvien alla.
Harmaaleppä
Se joka luokkakuvassa seisoo toisena vasemmalta
keskimmäisessä rivissä
jonka kaikki tietävät mutteivät kuitenkaan muista
Mikko tai Juha tai jotain sinne päin
Harmaaleppä
Se joka luokkakuvassa seisoo toisena vasemmalta
keskimmäisessä rivissä
jonka kaikki tietävät mutteivät kuitenkaan muista
Mikko tai Juha tai jotain sinne päin
Se josta ei tiedä onko se puu vai pensas
kasvaako se metsän reunassa vai vanhalla pellolla
joka seisoo syksyllä tummuvin lehdin
Korsosta järven rannoille Anttolaan ja ties minne
Kun se kaadetaan, sen kannot hehkuvat punaisina
siitä nimi, sanotaan
Olin olemassa, ne kuiskaavat
harmaan kuoreni alla virtasi leppä, veri
Se karttaa merta
kasviopin kirjassa sanottiin
Minä olen meri.
Hiuksissani on suolaa.
kasvaako se metsän reunassa vai vanhalla pellolla
joka seisoo syksyllä tummuvin lehdin
Korsosta järven rannoille Anttolaan ja ties minne
Kun se kaadetaan, sen kannot hehkuvat punaisina
siitä nimi, sanotaan
Olin olemassa, ne kuiskaavat
harmaan kuoreni alla virtasi leppä, veri
Se karttaa merta
kasviopin kirjassa sanottiin
Minä olen meri.
Hiuksissani on suolaa.
Kataja
Kuivasta raosta kallion
Kuivasta raosta kallion
Se nousee auringon kohtaamaan.
Tammikuun pakkasen ankaran
Ja kevään ahavan ankaran
Se kestää, kasvaa ja kohoaa.
Kun tuulet luotoja tuivertaa
Kun tuulet luotoja tuivertaa
Vain kataja tyynenä seistä saa.
Kun myrskyssä kaatuvat suuremmat puut
Se nöyrtyy, ei katkea, murtumaton,
Se pysyy, sortukoot
muut.
Kun lämpö kesän lyhyen
Kun lämpö kesän lyhyen
kuumentaa luodon kallion
Se kultaista pölyään puhaltaa.
Jos tyyneyden löytää ken sielustaan
Jos tyyneyden löytää ken sielustaan
Voi toisille onnea rakentaa.
Tuomi
Ne vyöryvät,
Kukkien valkeat massat,
Ja niiden tuoksu:
Ensin hurmaava, lopuksi
Vain tukahduttava
Kesän jälkeen marjat,
Mustat ja jumoavat
Tilhien iloiset parvet kiertävät ne kaukaa
Vaahtera
Polun kahta puolta kasvoi kaksi nuorta vaahteraa,
Polun kahta puolta kasvoi kaksi nuorta vaahteraa,
oksillaan
toisiaan tavoitellen.
Koetin punoa oksat kaareksi yhteen,
tehdä
polulle vihreän vaahteraportin.
Eivät ne taipuneet. Napsahtivat poikki.
Nyt siinä seisoo kaksi rujoa vaahteraa,
toisistaan
tietämättä.
Kasvoivat erilleen.
Välillä näyttävät toisilleen pitkää vaahteranenää.