lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kohti uutta huumepolitiikkaa

Neljä vuotta sitten kirjoitin blogin Barcelonassa näkemästäni valvotusta huumeidenkäyttötilasta. Silloin arvelin, että meillä tuskin oltaisiin valmiita näin liberaaliin hoitopolitiikkaan. Näihin päiviin asti olen myös itse ajatellut, etten halua kajota huumeteemoihin metrin kepilläkään.

Viime talvena mittani tuli täyteen, kun luin kuinka Kela lukitsee vessojaan piikittäjien vuoksi. Tämän kilahdukseni seurauksena Helsingissä tulee nyt päätöksentekoon aloitteemme vastaavasta suonensisäisten huumeiden käyttötilasta. Jotakin on perusteellisesti muuttunut, sillä tämä aloite on saanut aivan huikeata tukea eri suunnista. Jos kaikki sujuu hyvin, saamme pilotin toimintaan jo muutaman kuukauden kuluttua. Se on sosiaali- ja terveyspoliittisesti iso askel parempaan.

Ajat ovat muuttuneet. Suomalaiset ovat nyt kypsiä hylkäämään sodan huumeita – lue: huumeiden käyttäjiä – vastaan ja siirtymään kohti humaania ja faktoihin perustuvaa päihdepolitiikkaa. Meidän Vihreiden on syytä muistuttaa vanhasta periaatekannastamme, että huumeiden käytön rangaistavuudesta on luovuttava. Riippuvuus ei ole rikos eikä se katoa kieltämällä. Tasa-arvoisessa Suomessa ei ole hylkiöryhmiä.

(Puheenvuoro Vihreiden puoluekokouksessa Korsossa 2018)

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Valvottuja huumeiden käyttötiloja Helsinkiin?

Sote-lautakunnassa käsiteltiin tänään (5.6.2018) aloitetta huumeriippuvaisten valvotuista käyttötiloista. Teknisesti se on valtuutettu Kati Juvan (Vihreät) aloite, mutta tosiasiallisesti aloitteellinen olin minä.

Helmikuussa niin sanotusti napsahti. Helsingin Uutiset kirjoitti Malmin Kelan toimiston yleisövessojen lukitsemisesta huumeongelman vuoksi. Muistin silloin terveyslautakunnan vierailun Barcelonaan keväällä 2014. Silloin tutustuimme tilaan, jossa suonensisäisten huumeiden käyttäjät saivat valvotusti piikittää omia aineitaan, puhtailla välineillä tietysti. Kirjoitin jo silloin aiheesta ja esitin varovasti, että tätä hyväksi havaittua toimintaa kannattaisi kokeilla Helsingissäkin.

Helsingin Uutiset julkaisi tällä kertaa heti kirjoitukseni, jossa kaivoin vanhan ehdotukseni esiin. Eikö olisi parempi järjestää valvottuja piikitystiloja kuin sulkea ovia? Päihderiippuvuudethan eivät piilottelemalla poistu. Hämmästyksekseni en nyt saanutkaan osakseni moitteita huumeiden suosimisesta, vaan vastaanotto oli positiivinen. Niinpä intouduin viemään asiaa ihan oikeasti eteenpäin. Koska en ole kaupunginvaltuutettu, pyysin ja sain Kati Juvan kumppanikseni. Kirjoitin luonnoksen, josta yhdessä muotoilimme valtuustoaloitteen.

Ajat ovat muuttuneet. Vielä neljä vuotta sitten tuntui rohkealta ylipäätään esittää humaania huumepolitiikkaa. Nyt aloite otettiin lämpimästi vastaan yli puoluerajojen. Sentään odotin virkamieskäsittelyltä pienoista nihkeyttä, mutta saatoin taas yllättyä iloisesti. Sosiaali- ja terveystoimiala esittää vielä vuoden 2018 aikana selvitystä toiminnan pilotoimisesta!

Valvottuihin käyttötiloihin liittyy toki ongelmia, mutta Euroopan noin sadan vastaavan tilan kokemukset ovat olleet voittopuolisesti hyviä. Mahdollisesti suurin hyöty saadaan siitä, että niissä voidaan kohdata kaikkein marginalisoituneimmat käyttäjät, jotka nyt joutuvat käyttämään julkisten WC-tilojen tapaisia paikkoja. Valvotuissa tiloissa heidätkin on periaatteessa mahdollista saada avun ja tuen piiriin.

Olisiko yleinen mielipide vihdoin kääntynyt humaanin päihdepolitiikan puolelle?