Puutarhan hoitamisesta

Mikäänhän ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito. Aina parempi, jos muistaa ettei sekään lopulta ole niin kovin tärkeää.

Vuodet eivät ole veljeksiä. Kas siinä tämän blogin toinen kulunut sanonta. Puutarhaa hoitaessa se saa konkreettisen merkityksen. Se kasvi, joka tuotti viime vuonna satoa ihan käsittämättömästi, kituu nyt penkissään suostumatta kasvamaan. Sitten taas jokin toinen veijari yllättää juuri kun olit alkanut uskoa ettei se suostu palstallasi viihtymään.

Alkkesän viileissä sadesäissä kärvistellessä on ollut vaikea uskoa minkään haluavan kasvaa. Perunat, sipulit ja valkosipulit kuitenkin kasvavat ihan silmissä, eivätkä pavutkaan taida tänäkään vuonna pettää.

Keväällä ei aina ole pelkästään hauskaa kääntää talikolla savista maata ja noukkia siitä valvatinjuuria. Harva asia kuitenkin tuntuu niin konkreettisen palkitsevalta kuin se ensimmäinen kesäinen päivä, jolloin saa poimia itse kasvattamaansa satoa.

Ryvässipulit olivat tänään vielä hiukan pieniä, mutta ah, niin maukkaita.