Kirjoitin tästä jo pari blogia sitten, kun asia vielä oli vireillä. Palaan aiheeseen nyt, kun kaavamuutos raukesi. Ihan syytön en ole siihen, että kaupunginhallituksen enemmistö ei langennut pitämään lähimetsikön suojelemista nimbyilynä.
Helsingin tärkeimmät vesireitit Keravan- ja Vantaanjoki
yhtyvät vähän Tuomarinkylän pohjoispuolella. Jokien länsipuoli on pysynyt
viljelysmaisemana, mutta itäpuoli on aikojen mittaan rakennettu varsin
viihtyisäksi pientaloalueeksi. Rakentamisen kääntöpuoli on, että täältä, kuten
muualtakin Koillis-Helsingistä, vapaat virkistysalueet ja luonnontilaista
jollakin tavalla muistuttavat metsät ovat käyneet vähiin.
Juuri tässä jokien yhtymäkohdassa on yksi jokivarren
viimeisistä metsiköistä. Vaikka heti vastarannalla on vilkasliikenteisiä teitä,
on se saanut säilyä rauhallisena turvapaikkana niin majoja rakentaville
pikkupojille kuin päiväuniaan viettäville pöllöille. Tähän metsikköön
kaavoittajat iskivät nyt kyntensä. Viheraluetta pienentämällä haluttiin sada tilaa
kahdelle uudelle pientalotontille. Virkistysalueesta olisi käytännössä jäänyt
jäljelle vain kaistale puita pyörätien vierelle.
Vihreiden aloitteesta kaavamuutos lopulta kuitenkin
hylättiin kaupunginhallituksessa. Pöllöt saavat pitää huhuilu- ja päiväunipuunsa.
Olemme iloisia ja ylpeitä tästä päätöksestä, joka tunnustaa pientenkin
viheralueiden merkityksen esikaupunkialueilla.
Rakentamista perusteltiin Helsingin huutavalla tonttien
tarpeella. Juuri tällaisia pientalotontteja tarvittaisiin kipeästi lisää.
Viimeisten kaupunkimetsien kaataminen on kuitenkin huono ratkaisu. Pelkästään
Helsingin koillisissa kaupunginosissa on runsaasti sellaisia vajaasti
rakennettuja tontteja ja vähäarvoisia pusikoita, jotka soveltuisivat hyvin
täydennysrakentamiseen. Näiden kohteiden etsimistä tulisikin tehostaa. Unohtaa
ei kuitenkaan saa jäljellä olevien lähimetsien kartoittamista ja asianmukaista
hoitamista niin, että luonto- ja virkistysarvot otetaan tasapuolisesti
huomioon.
Alkavalla viikolla kaupunkisuunnittelulautakunnassa on esitys Kaarelan jääkiekkohallista. Jälleen yksi lähimetsikkö on uhattuna, mutta katsotaan nyt miten tällä kertaa käy.
2 kommenttia:
Hyvä kirjoitus. Pitää myös muistaa, että eri selvitysten mukaan vesistöt ovat myös erityisen tärkeitä ekologisia käytäviä rantavyöhykkeineen.
Kiitos. Tämänkin toin kyllä esille, kun asiasta keskusteltiin. Jokivarsien luonto tulee vahvasti esille, kun tarkastellaan Helsinki-puistoa. Saati sitten, kun joskus saadaan Keskus- ja Helsinki-puistoille kansallisen kauopunkipuiston status.
Lähetä kommentti