Avoimempaan Helsinkiin - mutta kenen tahdissa?

Helsingin Kokoomus on lyhyen ajan kuluessa osoittanut kahdesti, mikä on sen kanta avoimeen ja demokraattiseen päätöksentekoon.

Tänään Kokoomus asettui vanhan aseveliakselin mukaisesti tukemaan sosialidemokraattien ehdokasta sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajaksi. Tämä valinta kärjisti entisestään sitä epätervettä tilannetta, että toiseksi suurimmalla valtuustoryhmällä Vihreillä on Helsingissä vain yksi apulaiskaupunginjohtaja, jonka salkkua pidetään köykäisimpänä. Kauppatorin pikkulinnut kertovat useiden kokoomusvaltuutettujen pahoitelleen huonomman ehdokkaan tullen valituksi, mutta ryhmäkuri piti.

Helsingin kouluissa ollaan edelleen hälytystilassa opetustoimenjohtajan paimenkirjeestä, jossa kehotetaan valmistautumaan budjettileikkauksiin ja palkkaamaan määräaikaiset opettajat vain koulun työkuukausiksi. Näyttää siltä, että Kokoomuksessa tiedettiin vasta neuvotellun budjettiraamin olevan riittämätön. Silti liian pienen budjetin annettiin mennä neuvotteluista läpi. Kokoomus toisin sanoen leikkaa koulujen budjettia, mutta piiloutuu virkamiespäätösten taakse. Menettely on ollut paitsi häpeällistä, myös sikäli erittäin outoa, että puolueiden yhteisen tahdon mukaan sosiaalitointa ja opetusta piti päin vastoin vahvistaa.

Me Vihreät olemme asettaneet tavoitteeksemme demokratian ja avoimen päätöksenteon vahvistamisen. Olemme pyrkineet neuvotteluihin ja yhteistyöhön, koska olemme nähneet niiden olevan hedelmällisin tapa ajaa kaupunkilaisten asiaa. Kokoomus näyttää kuitenkin mieluummin valinneen kassakaappisopimusten ja verhojen takaisen kähminnän tien.

Vihreät ovat edelleen tiukasti sillä kannalla, että koulujen toiminta on turvattava ja rahat siihen on löydettävä. Jos Kokoomus ei tätä ole valmis tukemaan, neuvottelemme sitten ilman sitä.

Vaaliuurnilla tavataan.

Helsingin opettajat ovat palkkansa ansainneet

Helsingin opettajat ovat takajaloillaan, eivätkä syyttä. Opetusvirasto on ilmoittanut rajuista leikkaustarpeista, kun budjetti ei kuulemma riitä palkankorotuksiin ja sisäisiin vuokriin. Nyt aiotaan vähentää määräaikaisia opettajia ja lyhentää heidän työsuhteitaan.

Tilapäisten opettajien työvuoden leikkaus ei tosiasiasa ole mitään muuta kuin tehdystä työstä maksetun palkan yksipuolista alentamista. En nyt kuitenkaan sukella tämän syvemmälle pohtimaan, onko sellainen toimi ylipäätään oikeutettu vai ei, vaan keskityn siihen miten tästä suosta päästään ylös.

Tässä mättää nyt pahasti se, miten ja milloin asiat on hoidettu. Väite opetusviraston budjetin riittämättömyydestä tuli aivan puskasta ainakin Vihreiden budjettineuvottelijoille. Osallistun kaupunginhallituksen varajäsenenä joka viikko kokousten valmisteluun. Kaupunginhallitukselle ei missään vaiheessa tuotu tietoa siitä, että opetuksen rahat eivät riittäisi. Olen aivan varma, että ajoissa esiin tuodut ongelmat olisi budjettineuvotteluissa ratkaistu vähäisin kitinöin.

On täysin sietämätöntä, että vain pari vaivaista viikkoa neuvottelujen jälkeen virasto ilmoittaa, ettei vuoden 2013 budjetti riitä. Sekin tieto tuli opetuslautakunnan ja kaupunginhallituksen tietoon mutkan kautta, kouluille ja ammattiyhdistykselle lähetetystä kirjeestä.

Syyllisten etsiminen ja tuomitseminen harvoin kuitenkaan auttaa ratkaisemaan ongelmia. Nyt on löydettävä tie eteenpäin.

Budjettiraami on tehty virheellisten tietojen varaan. Samantekevää, onko tehty puhdas moka vai harhautettu tahallaan - vaadin, että raami on avattava ja neuvoteltava uudestaan. Minusta on myös itsestään selvää, että opetusvirasto voi jo ennen uusia neuvotteluja ylittää budjettinsa niin, että toiminta ei kärsi.

Toinen kysymys on sitten se, miten estetään samanlaisen farssin syntyminen toistamiseen.

Ala-Tikkurilakin on Stadia

 

Helsingin seudun joukkoliikenteen lippujärjestelmä on tarkoitus uudistaa vuonna 2014. Nykyisestä jaosta kaupunkien sisäiseen ja seutuliikenteeseen luovutaan ja käyttöön otetaan vyöhykemalli. Tavallaan palataan siihen, millä tavoin HKL:n liput oli hinnoiteltu vielä 1970-luvulle tultaessa. Silloinhan Helsinki oli jaettu vyöhykkeisiin I-IV, jotka menivät aina parin pysäkinvälin verran päällekkäin. Nyt suunnitteilla olevassa mallissa nykyinen YTV-alue on jaettu A-, B- ja C-vyöhykkeisiin. Lippujen hinnat vahvistetaan aikanaan, mutta ideana on, että halvin lippu olisi aina kaksi vyöhykettä kattava ja sen hinta olisi samaa tasoa kuin nykyisten kaupunkien sisäisten lippujen.

Kaupunkien ”rajaseuduilla” asuville vyöhykemalli lupaa hyvää. Kun nyt yksikin ...rajat ylittävä pysäkin- tai asemanväli merkitsee heti seutulippua, voi jatkossa matkustaa Kannelmäestä Myyrmäkeen tai Tikkurilasta Malmille halvimmalla lipulla. Ehkäpä kaupunkien väliset kinttupolut vähitellen kasvavat umpeen... Puutteena mallissa voi vielä pitää sitä, että uloimmalla vyöhykkeellä ei käytännössä ole itä-länsi-suuntaista poikittaisliikennettä, jolloin päästäkseen Tikkurilasta Espoon keskukseen joutuu kulkemaan ensin Pasilaan. Vaikka lähtö- ja päätepiste ovat samalla C-vyöhykkeellä, matkustaja joutuu maksamaan kolmen vyöhykkeen lipun.

Ikävä särö HSL:n suunnitelmassa on Koillis-Helsingin kohdalla. B- ja C-vyöhykkeiden rajaa esitetään Ala-Tikkurilan kohdalla kulkevaksi Kehä III:a pitkin, jolloin bussin 73 viimeiset pysäkit joutuisivat C-vyöhykkeelle. Silloin sekä Ala-Tikkurilasta että Kehän eteläpuolelta Suutarilasta tulevat matkustajat joutuisivat keskustaan mennessään joko maksamaan kalliimman lipun tai kävelemään huomattavan pitkän matkan lähimmille B-vyöhykkeen pysäkeille. Se ei pimeässä ja loskaisessa sydäntalvessa kuulosta houkuttelevalta.

Vyöhykemalli oli Helsingin kaupunginhallituksen lausunnolla 2.4. Ilokseni sain kokouksessa kaupunginhallituksen yksimielisesti sen taakse, että vyöhykerajan pitäisi Ala-Tikkurilan kohdalla noudattaa kaupunkien rajaa Kehä III:n sijaan. Alatikkurilalaiset ja suutarilalaiset ovat yhtä stadilaisia kuin muutkin, joten yhtäläisten lipunhintojen pitäisi olla itsestään selvää.

Toivottavasti myös HSL:n hallitus ymmärtää kuunnella helsinkiläisten toiveita.