Helsingin opettajat ovat takajaloillaan, eivätkä syyttä. Opetusvirasto on ilmoittanut rajuista leikkaustarpeista, kun budjetti ei kuulemma riitä palkankorotuksiin ja sisäisiin vuokriin. Nyt aiotaan vähentää määräaikaisia opettajia ja lyhentää heidän työsuhteitaan.
Tilapäisten opettajien työvuoden leikkaus ei tosiasiasa ole mitään muuta kuin tehdystä työstä maksetun palkan yksipuolista alentamista. En nyt kuitenkaan sukella tämän syvemmälle pohtimaan, onko sellainen toimi ylipäätään oikeutettu vai ei, vaan keskityn siihen miten tästä suosta päästään ylös.
Tässä mättää nyt pahasti se, miten ja milloin asiat on hoidettu. Väite opetusviraston budjetin riittämättömyydestä tuli aivan puskasta ainakin Vihreiden budjettineuvottelijoille. Osallistun kaupunginhallituksen varajäsenenä joka viikko kokousten valmisteluun. Kaupunginhallitukselle ei missään vaiheessa tuotu tietoa siitä, että opetuksen rahat eivät riittäisi. Olen aivan varma, että ajoissa esiin tuodut ongelmat olisi budjettineuvotteluissa ratkaistu vähäisin kitinöin.
On täysin sietämätöntä, että vain pari vaivaista viikkoa neuvottelujen jälkeen virasto ilmoittaa, ettei vuoden 2013 budjetti riitä. Sekin tieto tuli opetuslautakunnan ja kaupunginhallituksen tietoon mutkan kautta, kouluille ja ammattiyhdistykselle lähetetystä kirjeestä.
Syyllisten etsiminen ja tuomitseminen harvoin kuitenkaan auttaa ratkaisemaan ongelmia. Nyt on löydettävä tie eteenpäin.
Budjettiraami on tehty virheellisten tietojen varaan. Samantekevää, onko tehty puhdas moka vai harhautettu tahallaan - vaadin, että raami on avattava ja neuvoteltava uudestaan. Minusta on myös itsestään selvää, että opetusvirasto voi jo ennen uusia neuvotteluja ylittää budjettinsa niin, että toiminta ei kärsi.
Toinen kysymys on sitten se, miten estetään samanlaisen farssin syntyminen toistamiseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti