Vuoden 2011 eduskuntavaalien ratkaisutaistelut käytiin paljolti lähiöissä. Niin kuin muistamme, turpiin tuli. Presidentinvaaleissa tunnelmat oilivat jo toiset. Kun seurasi Pekka Haaviston saamaa vastaanottoa Jakomäen Teboililla, ei olisi uskonut olevansa Persulandian ytimessä.
Unohdettu kansa asuu kaupunkien lähiöissä. Soini vei joukkonsa voittoon, koska ostareilla tunnettiin hänen osaavan kuunnella lähiöiden ääntä. Haavisto-ilmiö perustui paljolti samaan: kuuluisa vihreä arroganssi oli tiesään, sen sijaan kaikilla oli tunne, että Pekka haluaa kuunnella.
Meillä on nyt näpeissämme ennen näkemätön vaalivoitto - mutta emme tavoita sitä, ellemme osaa ottaa ostareita haltuun.
Helsingin Sanomat irvaili pääkirjoituksessaan 19.5. Vihreiden vallanhimosta. Voi mitä tekopyhyyttä! Meidän perustulomallimme on kiistatomasti paras tapa kohentaa unohdetun kansan elämää Jakomäessä, Hervannassa ja Varissuolla.Meillä on erinomaista asiantuntemusta sosiaali- ja terveyspolitiikassa. Se jää kuitenkin tyhjäksi puheeksi, ellemme saa myös valtaa eli paikkoja vaaleissa. Mennään siis entistä rohkeammin toreille ja ostareille. Niin Pekkakin teki!
sunnuntai 20. toukokuuta 2012
sunnuntai 6. toukokuuta 2012
Sinnikkyys palkitaan, eli miten opettajat saivat kesäpalkkansa
Kirjoitin perjantaina 20.4. blogin otsikolla "Opettajat ovat palkkansa ansainneet". Silloin olimme juuri saaneet mutkien kautta kuulla opetustoimenjohtajan kirjeestä, jossa kehotettiin palkkaamaan määräaikaiset opettajat vain osaksi kalenterivuotta. Olimme ehtineet ällistyä opetustoimenjohtajan ilmoituksesta, että opetustoimen budjetissa olisi kymmenen miljoonan aukko. Olihan budjettiraami juuri saatu neuvotelluksi, ja niin opetuslautakunnan jäsenet kuin budjettineuvottelijatkin olivat ymmärtäneet antaneensa opetustoimeen lisää rahaa.
Otimme saman tien blogini Helsingin Vihreiden verkkosivuille. Vielä samana päivänä esitimme vaatimuksen leikkausten perumisesta ja kutsuimme opetustoimenjohtaja Jarnilan Vihreän kaupunginhallitusryhmän kuultavaksi heti maanantaina. Tieto kannanotostamme levisi nopeasti sekä opettajien että kaupungin päättäjien keskuudessa. Muiden valtuustoryhmien suunnasta alkoi pian kuulua opettajien vaatimuksia ymmärtäviä puheita - mutta vappuun asti Vihreät olivat ainoa ryhmä, joka oli sekä ottanut julkisesti kantaa leikkauksia vastaan että käynyt eri tahoille sinnikkäitä neuvotteluja. Halusimme toisaalta selvittää, miten näin suuri vajaus oli voinut jäädä budjettineuvottelijoilta pimentoon, ja toisaalta tehdä kaikkemme leikkausten perumiseksi ja koulujen toiminnan turvaamiseksi.
Kunnallispolitiikka on keskusteluja, neuvotteluja ja puolueiden välisen yhteisymmärryksen löytämistä. Tällä kertaa tulos oli hyvä. Opetuslautakunnan vihreä jäsen Julia Virkkunen ansaitsee erityiskiitoksen hyvistä kysymyksistä ja rakentavasta keskustelusta. Ratkaisumaalin taisi lopulta tehdä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava (kok), joka vapun jälkeisenä keskiviikkona vihdoin sai Jarnilan pyörtämään paimenkirjeensä. Aika alkoikin käydä vähiin, sillä opettajanvirkojen hakuaika umpeutuu jo 9.5.
Opettajat saavat nyt kesäajan palkkansa, mutta ei tämä jupakka silti vielä kokonaan ohi ole. Edelleenkään en ymmärrä, miten kymmenen miljoonan vajaus voidaan jättää selvästi kertomatta lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle silloin, kun rahoista neuvotellaan. Edelleen on ratkaisematta, kuinka paljon lisärahaa opetustoimi tarvitsee, mistä se raha taiotaan – ja mitkä ryhmät lopulta ovat koulujen kestävän toiminnan takana.
Sinnikäs työmme julkisuudessa ja päättäjien kesken palkittiin, mutta sitkeyttä tarvitaan vielä. Vihreät vastaavat puheistaan. Mitä sanovat muut?
Otimme saman tien blogini Helsingin Vihreiden verkkosivuille. Vielä samana päivänä esitimme vaatimuksen leikkausten perumisesta ja kutsuimme opetustoimenjohtaja Jarnilan Vihreän kaupunginhallitusryhmän kuultavaksi heti maanantaina. Tieto kannanotostamme levisi nopeasti sekä opettajien että kaupungin päättäjien keskuudessa. Muiden valtuustoryhmien suunnasta alkoi pian kuulua opettajien vaatimuksia ymmärtäviä puheita - mutta vappuun asti Vihreät olivat ainoa ryhmä, joka oli sekä ottanut julkisesti kantaa leikkauksia vastaan että käynyt eri tahoille sinnikkäitä neuvotteluja. Halusimme toisaalta selvittää, miten näin suuri vajaus oli voinut jäädä budjettineuvottelijoilta pimentoon, ja toisaalta tehdä kaikkemme leikkausten perumiseksi ja koulujen toiminnan turvaamiseksi.
Kunnallispolitiikka on keskusteluja, neuvotteluja ja puolueiden välisen yhteisymmärryksen löytämistä. Tällä kertaa tulos oli hyvä. Opetuslautakunnan vihreä jäsen Julia Virkkunen ansaitsee erityiskiitoksen hyvistä kysymyksistä ja rakentavasta keskustelusta. Ratkaisumaalin taisi lopulta tehdä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava (kok), joka vapun jälkeisenä keskiviikkona vihdoin sai Jarnilan pyörtämään paimenkirjeensä. Aika alkoikin käydä vähiin, sillä opettajanvirkojen hakuaika umpeutuu jo 9.5.
Opettajat saavat nyt kesäajan palkkansa, mutta ei tämä jupakka silti vielä kokonaan ohi ole. Edelleenkään en ymmärrä, miten kymmenen miljoonan vajaus voidaan jättää selvästi kertomatta lautakunnalle ja kaupunginhallitukselle silloin, kun rahoista neuvotellaan. Edelleen on ratkaisematta, kuinka paljon lisärahaa opetustoimi tarvitsee, mistä se raha taiotaan – ja mitkä ryhmät lopulta ovat koulujen kestävän toiminnan takana.
Sinnikäs työmme julkisuudessa ja päättäjien kesken palkittiin, mutta sitkeyttä tarvitaan vielä. Vihreät vastaavat puheistaan. Mitä sanovat muut?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
