Nuorten masennus

Nuorten mielenterveyspotilaiden tilanne on jälleen kerran noussut otsikkoihin. Aiheesta. Hoitomenetelmät ovat kehittyneet ja organisaatioita on uudistettu, mutta silti monet nuoret jäävät turhaan odottamaan apua mielenterveysongelmiinsa. Nuoruus, masennus ja päihteet muodostuvat häkiksi, josta pois pääseminen on liian vaikeaa. Kaikki tahot tuntuvat olevan yksimielisiä siitä, että näin ei saa olla.

Kun nuori hakee ongelmiinsa apua, sitä on pystyttävä tarjoamaan hänelle heti, ja hoitoon hakeutumisen kynnyksen on oltava niin matala kuin mahdollista. Erillisiä päihde- ja mielenterveysasemia tarvitaan, mutta monen nuoren elämä saataisiin raiteilleen niinkin yksinkertaisella tavalla kuin koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoa vahvistamalla.

Nuoruus ei pääty 18 vuoden ikään. Lastensuojelun jälkihoitoa ehdotetaankin jatkettavaksi aina 25 ikävuoteen saakka. Samalla tavoin olisi päihde- ja mielenterveyshuollossa huolehdittava siitä, ettei nuori muodollisesti täysi-ikäiseksi tullessaan yhtäkkiä putoa omilleen.

Jos me päättäjät pystyisimme varmistamaan edes nämä kaksi asiaa, voisi moni nuori saada nykyistä helpommin, aikaisemmin ja pitkäkestoisempaa apua sekä masennukseensa että päihdeongelmiinsa. Helppoihin poppakonsteihin ei pidä luottaa liikaa, sen verran vakavasta sairaudesta on kysymys. Yksikin elämään pelastettu nuori riittäisi kuitenkin perusteluksi lisäpanostuksille.