Politiikassa päätökset syntyvät joskus oudossa järjestyksessä, ja monasti niiden merkitys selviää vasta jälkeenpäin. Tänään Helsingissä saatettiin tehdä kauaskantoinen päätös Kallion virastotalon pienessä kokoushuoneessa.
Tehtiin nimittäin uusi linjaus, jonka mukaan lukion opiskelijalla on oikeus hankkia toimeentulotuella henkilökohtainen tietokone. Aikaisemman linjauksen mukaan oppikirjoihin on voinut saada tukea, mutta tietokonetta ei ole pidetty välttämättömänä. Esityksestäni sote-lautakunnan 1. jaosto palautti yksimielisesti hakijan oikaisuvaatimuksen valmisteltavaksi uudelleen niin, että hänelle myönnetään tukea yo-tutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän tietokoneen hankintaan.
Tasa-arvon kannalta tämä päätös on tärkeä. Jos arvostetun helsinkiläisen lukion oppilaalla ei ole perheen köyhyyden vuoksi omaa tietokonetta kotona, saavat hänen keskiluokkaisemmat opiskelutoverinsa ikään kuin puoli ratakierrosta etumatkaa jo lähdössä.
Kenties vielä merkittävämpää on, että heitimme kouluille ja opetusvirastolle pallon kiinni otettavaksi. Jos voidaan luottaa siihen, että jokaisella opiskelijalla on oma tietokone, voidaan tukea aikaisempaa selvästi paremmin sitä, että opiskelija omistaa oman oppimisprosessinsa. Omasta tietokoneesta nimittäin pidetään parempaa huolta kuin koulun lainavehkeistä, sen käyttö opitaan syvällisemmin ja sitä käytetään opiskelussa vastuullisemmin.
Arvelen, että tämä linjaus ennen pitkää myös säästää riihikuivaa rahaa. Vaikka osa oppilaista tarvitseekin toimeentulotukea, suurimmalle osalle tästä ei käytännössä koidu lisäkustannuksia – vai kuvitteleeko joku, että nykyteineille ei ostettaisi omaa pelikonetta, vaikka koulussa olisi kaupungin läppärit? Koulut voivat käyttää rahansa ja osaamisensa johonkin tähdellisempään kuin tietokoneiden hankintaan. Sitäpaitsi julkiset hankintamenettelyt takaavat, että kaupungin ostamat laitteet ovat vanhentuneet jo sillä hetkellä, kun ne saadaan käyttöön.
Pallo tulee, onko kopin ottajia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti