Pyöräilijä painonappiviidakossa

Mihin tarvitaan painonappeja liikennevaloissa?

Ilmeisesti joku tehokas liikennevalojärjestelmien myyjä on onnistunut vakuuttamaan liikennevalojen  toiminnasta vastaavat virkamiehet siitä, että jalankulkijat ja pyöräilijät tarvitsevat painonappeja, joilla voivat tilata itselleen vihreän valon.

Tällainen nappi on turvallisuuden vuoksi tarpeellinen monissa sellaisissa paikoissa, missä erillinen kevyen liikenteen väylä ("kevli") ylittää vilkkaasti liikennöidyn autotien. Nämä valopainikkeet ovat järkeviä, etenkin siellä missä koululaisten koulutie kulkee siltä kohdin. Miinuksena voi huomauttaa, että turhan usein painike ei toimi.

Normaaleissa risteyksissä painonapissa ei ole mitään itua. Normaalijärjellä ajattelisi, että vihreän valon erikseen tilaaminen toisi pyöräilijälle jotain ylimääräistä etua. Vihreä valo tulisi hieman nopeammin, tai sitten kääntyville autoille olisi punainen valo, jolloin pyöräilijä voisi ylittää risteyksen turvallisesti. Mutta kun ei. Kaikissa tuntemissani risteyksissä logiikka on yksinkertaisesti se, että pyöräilijälle ei tule valoa ollenkaan, ellei joku paina nappia. Autoja kääntyy kylkeen edestä ja takaa niin kuin muissakin valo-ohjatuissa risteyksissä. Oleellinen viesti käy ilmeiseksi: pyöräilijä on alinta kastia, jonka täytyy joka kerta erikseen anoa lupa päästä kadun yli.

Jotta liikenne ei olisi ennustettavissa, on myös risteyksiä, joiden painonapit eivät mitenkään vaikuta valojen vaihtumiseen. Ne ikään kuin painelevat itseään automaattisesti. Tämä puhuu sen olettamukseni puolesta, että joku todella taitava myyjä on ollut asialla. Ei kai kaupungilla muuten olisi rahaa asentaa kalliita laitteita pelkästään silmänlumeeksi?

Kaikkein kieroimmat painonappivalot eivät vain tyydy houkuttelemaan pyöräilijöitä painamaan nappia turhaan. Samassa risteyksessä nimittäin napit, joiden juuri luulit painelevan itse itseään, muuttuvatkin ennalta arvaamattomaan aikaan aidoiksi painonapeiksi. Pyöräilijä sitten joko vanhasta muistista polkee päin punaisia tai seisoo tyhmänä kierroksen tai kaksi ennen kuin tajuaa että kyllä, sitä nappia pitää nyt ihan oikeasti painaa.

Todellinen vaaran aiheuttaja on sellainen painonappiristeys, jonka sykli on säädetty liian hitaaksi. Mitä kauemmin vihreän odottaminen kestää, sitä todennäköisemmin pyöräijä - tai jalankulkija - antaa palttua koko liikennevaloille ja menee punaisia päin. Tilastollisesti tämä merkitsee ennen pitkää ruumiita jossain tällaisessa risteyksessä.

Kaupunkipyöräily kehittyy nyt voimakkaasti paitsi Helsingissä, myös muualla suurissa kaupungeissa. Pitkän alamäen jälkeen pyöräilykulttuuri on taas nousussa. Voisimmekohan nyt päästä kokonaan eroon painonapeista liikennevaloristeyksissä ja tunnustaa, että polkupyörä on tasavertainen ajoneuvo eikä lasten leikkikalu?