Lähipalveluja Barcelonasta Suutarilaan

(Julkaistu Koillis-Helsingin Lähitiedossa 26.2.2014)

Voiko Helsingin sosiaali- ja terveystoimi oppia jotain Kataloniasta? Kannattiko sosiaali- ja terveyslautakunta lennättää ajelemaan bussilla pitkin ja poikin Barcelonaa?

Kun missä  hyvänsä ulkomailla käy tutustumassa siihen, miten terveydenhoidon ja opetuksen kaltaiset peruspalvelut on järjestetty,  päällimmäinen havainto on yleensä se että Suomessa asiat hoidetaan aika hyvin. Se ei kuitenkaan riitä perusteeksi luottamushenkilöiden lennättämiseen ulkomaille, ei sen paremmin minun kuin toisen koillisten kaupunginosien miehen Markku Vuorisen (kesk).

Tältä matkalta minun ajatuksiini tarttui kaksi asiaa. Enempää ei tarvitsekaan – jos opintomatkalta yksikin idea kehittyy parantamaan omia palveluja, reissu maksaa itsensä korkojen kanssa takaisin.

Ensimmäinen liittyi päihdehuollon menetelmiin, mutta onneksi meillä ollaan vielä sen verran kaukana Barcelonan ongelmien tasosta, ettei siitä tässä sen enempää. Tärkeämpi on huomio, joka kytkeytyy Helsingissä ja koko Suomessa meneillään olevaan sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Barcelonassa nimittäin korostettiin ikään kuin ohimennen sosiaalipalvelujen jakamista perus- ja erikoispalveluihin. Tällä yksinkertaisella ja hiukan tylsältä kuulostavalla ajatuksella voi olla iso merkitys kotiin palattua. Miten?

Koillis-Helsingin palveluihin tämä liittyy suoraan siksi, että vielä tämän kevään aikana otamme taas käsittelyyn palveluverkon. Keskiviikkona 12.2. Suutarilassa pidetyssä asukasillassa nousi jälleen esiin se perusteltu epäilys, että terveysasemia oltaisiin taas vähentämässä ja koillisenkin lähipalvelut supistuisivat. Ihan niin se ei kuitenkaan mene, jos minusta vähänkään riippuu. Kovia faktoja on nyt kaksi: ensinnäkin sosiaali- ja terveyspalvelut on yhdistetty samaan virastoon, ja toiseksi on tehty päätös rakentaa Kalasatamaan totuttua paljon suurempi sosiaali- ja terveysasema. Tänä keväänä ei olekaan enää tarkoitus keskustella seinistä ja toimipisteistä, vaan siitä, millaisia lähipalveluja tarvitaan.

On palveluja, jotka on järkevää keskittää Kalasataman tapaisiin suuriin yksiköihin. On sellaisia palveluja, joista kaupunkilainen voi huolehtia itse esimerkiksi verkossa, kun riittävä apu ja opastus taataan. Sitten ovat ne palvelut, joiden on välttämätöntä olla kohtuullisen jalkapatikkamatkan päässä – ja lopulta ne, jotka on tuotava apua tarvitsevalle kotiin. Näiden pitää lisäksi toimia joustavasti, jotta fyysisen kunnon heikentyessäkin hoito tai muu palvelu jatkuu. Tästä kokonaisuudesta haluamme päättää nyt, emme lakkautuslistoista.

Suutarilan, Tapulikaupungin tai Jakomäen lähipalvelut eivät siis ole katoamassa mihinkään. Sen sijaan on varmaa, että nykyisten asemien palvelut muuttuvat. Malmin sairaalan remontin valmistuessa voi kenties keskittää jotakin sinne, jolloin taas toisia lähipalveluja voi lisätä. Nyt on oikea hetki vaikuttaa tähän.