Lähipalvelut 2.0

Helsingin uusi palveluverkko on hyvä uudistus. Erityisesti se parantaa niiden ihmisten palveluja, jotka tarvitsevat useita eri sosiaali- ja terveyspalveluja, koska ne kootaan nyt saman katon alle. Tulevaisuudessa kaupunkilainen voi astua hyvinvointi- ja terveyskeskukseen, jossa ensimmäinen vastaanottava työntekijä osaa ohjata hänet kaikkien oikeiden palvelujen pariin. Kalle Könkkölän ja Suzan Ikävalkon puheenjohtajakausilla 1993-2008 alkuun pannut vihreät linjaukset saadaan vihdoin viedyksi loppuun asti, kun keskitettyjen sosiaali- ja terveyspalvelujen täydennykseksi aletaan tosimielessä kehittää myös jalkautuvia palveluja niitä täydentämään. Näin on tarkoitus saada vihdoin muutos aikaisempaan politiikkaan, jossa aidot lähipalvelut aina lopulta pyyhittiin pois budjetista.

Palveluverkkosuunnitelma perustuu kolmenlaisiin palvelukeskuksiin, joissa kaikissa yhdistetään sosiaali- ja terveyspalvelut: hyvinvointi- ja terveyskeskuksiin, perhekeskuksiin ja lähinnä vanhuksille tarkoitettuihin monipuolisiin palvelukeskuksiin. Koska muutokset ovat suuria, on järkevää että niitä ensiksi pilotoidaan ja vasta sitten päätetään lopullisesta palveluverkosta. Tässä vaiheessa oleellista on siis sitoutua palvelumalliin, ei tiettyyn asemien määrään. Nyt on konkreettisesti päätetty vain siirtää Herttoniemen ja Vallilan terveyskeskusten palvelut vuonna 2018 Kalasatamaan, joka on ensimmäinen hyvinvointi- ja terveyskeskuksen pilotti. Kallion kohdalla päätös tehtäneen kahden viikon päästä. Paljon julkisuudessa ollutta Kallion lakkauttamista jo ennen Kalasataman valmistumista ei kannata kukaan.

Jos Kalasataman palvelukonsepti lunastaa lupauksensa, se laajenee vähitellen kattamaan koko kaupungin. Lähivuosina ei kuitenkaan ole näköpiirissä muutoksia muiden kuin nyt mainittujen terveysasemien toiminnassa.

Kaupunkilaiset ovat oikeutetusti huolissaan siitä, että palvelut karkaavat liian kauas. Siksi vaadimme, että ennen Kalasataman tai muiden pilottien aloittamista on lautakunnalle tuotava konkreettinen esitys siitä, miten palveluita saa myös läheltä: miten toteutetaan suunnitelmaan oleellisesti kuuluvat jalkautuvat, sähköiset ja kotiin vietävät palvelut. Ilman näiden toteutumista suunnitelmassa ei voi edetä. Voisiko esimerkiksi Herttoniemen kirjastosta saada palveluita? Entä asukastaloista? Koululaisten hammastarkastuksia voitaisiin tehdä kouluissa, minkä lisäksi sinne voitaisiin jalkauttaa muitakin lapsiperheiden tarvitsemia palveluja. Erityisesti vanhusten ja muiden vaikeasti liikkuvien kohdalla palveluita on vietävä sinne, missä he ovat. Myös kotiin.

Lähipalvelut ovat myös erityisen tärkeitä ihan pienten lasten vanhemmille. Tästä syystä perhekeskuksien ohella tulee olemaan lähineuvoloita erityisesti alle 1-vuotiaille lapsille. Kannatamme sitä, että näitä on mahdollisimman monessa paikassa. Tässäkin tapauksessa palveluja pitää jalkauttaa: terveystarkastuksia päiväkoteihin, tukea leikkipuistoihin ja neuvolakäyntejä koteihin. Haluamme myös, että vielä kertaalleen tutkitaan, voisiko perhekeskuksen pilotin aloittaa jossain muualla kuin Kalliossa ja jo ensi vuonna.

On selvää, että suunnitelma ei voi toteutua, jos ihmisillä on vaikea liikkua uusille asemille. Jokainen muutos on suunniteltava huolella joukkoliikenteen kanssa. Uusille asemille on varmistettava esteetön ja helppo joukkoliikenneyhteys tarvittaessa uusien joukkoliikenneyhteyksien turvin. Esimerkiksi Lauttasaaresta ei voi lakkauttaa missään tapauksessa terveyskeskusta ennen metron valmistumista.

Tämän tekstin ovat allekirjoittaneet Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnan vihreät jäsenet.

Sadan vuoden projekti

Ensimmäisen maailmansodan aikaiset maalinnoitukset olivat lapsuuteni Pakilassa (kuva) ja Maunulassa tuttuja leikkipaikkoja. Oli jännittävää myös tietää, että oma isoisäni oli nuorena miehenä mukana rakentamassa näitä juoksuhautaverkostoja ja bunkkereita – hyvänä karvakorvien tuntijana tietysti hevoskärryistä huolehtimassa. Hevosia, kärryjä ja hevoskuskeja tarvittiinkiin silloin paljon, olivathan tehokkaat kuorma-autot tulossa vasta seuraavina vuosikymmeninä.

Noista rakennustöistä on jo likimain sata vuotta aikaa. Suurin osa vielä jäljellä olevista rakennelmista on jo luhistunut ja antanut myöten luonnolle, joka vähitellen valtaa ne niin kuin se on vallannut monet varhaisemmatkin, aikanaan mahtavat linnoitukset. Silti ne ovat olleet Pakilan maastossa vasta niukasti yli ihmisiän.

Vasta sitten alkaa hahmottaa, mitä "ihmisikä" tarkoittaa, kun on itse elänyt useita vuosikymmeniä. Vielä nelikymppisenä elin minäkin siinä luulossa, että maailma muuttuu elinaikanani vain vähän. Mitä nuorempana ihminen menneitä muistelee, sitä vähemmän onkin ehtinyt muuttua. Nyt, kun luotettavat muistikuvani ulottuvat jo yli puolen vuosisadan taakse, alan ymmärtää eläväni aivan eri maailmassa kuin mihin synnyin 1950-luvulla. Valtaosa 1950-luvun edistyneestä teknologiasta on auttamattomasti historiaa. Jopa Vantaanjoen rantatörmät Pitkäkoskella ovat siirtyneet metrikaupalla siitä, missä ne olivat lapsuuteni metsäretkillä, ja silloin nuoret taimikot Haltiavuorella ovat nyt rotevaa metsää.

Tätä taustaa vasten jäin miettimään Rosatomin viestintäjohtaja Roman Djukarevin sanoja YLEn haastattelussa. Siinä hän puolusti Fennovoiman ydinvoimalahanketta sillä, että se on "sadan vuoden projekti", jota vuoden 2014 päivänpolitiikan ei pitäisi heiluttaa. Elämänkokemukseni perusteella tämä näkökulma puhuu juuri ydinvoimalan rakentamista vastaan.

Kuvan linnoitukset olivat keisari Nikolai II:n mielestä varmaan myös "sadan vuoden projekti". Ne olivat aikansa edistyksellisintä puolustustekniikkaa, ja arvelen tsaarin ajatelleen niiden kestävän ei vain sadan vuoden, vaan satojen vuosien päähän. Kuitenkin vain puoli vuosisataa myöhemmin niillä oli käyttöä enää lasten sotaleikkipaikkoina ja muutamien silloisten puliukkojen asuinsijoina.

Kaikkialla kehittyneissä maissa ydinvoimalat alkavat jo nyt hävitä kilpailun hajautetulle energiantuotannolle ja uusiutuville energianlähteille. Kuka tosissaan uskoo, että maailma on sadan vuoden kuluttua saman näköinen kuin nyt? Kuka uskaltaa tosissaan väittää, että vuoden 2014 teknologialla on merkittävä osa vuoden 2114 Suomessa?

Sen, joka niin ajattelee, kannattaa tehdä retki Helsingin maalinnoituksen raunioille.

Sote-palveluverkko koillisesta katsoen

Koillis-Helsinkiä sosiaali- ja terveystoimen palveluverkkouudistus ei koske  näillä näkymin oikeastaan mitenkään, ainakaan niin että palvelut heikkenisivät. Kaikki alueen nykyiset terveysasemat jatkavat vielä vuosia.

Palveluverkkoa täytyy uudistaa, koska palvelujen sisältö muuttuu. Valtakunnassamme on yksiselitteisesti linjattu, että sosiaali- ja terveyspalvelut on liitettävä tiiviisti yhteen. Tätä ajattelua Helsinki soveltaa vuodesta 2017 alkaen uudessa Kalasataman terveys- ja hyvinvointikeskuksessa.

Kaiken palveluajattelun perustana täytyy olla lähipalveluperiaate. Muuta vaikeaa tässä ei sitten olekaan kuin riittävän yksimielisyyden saaminen siitä, mitä tarkoitetaan "lähipalveluilla". Jos käyn kerran vuodessa tai kahdessa terveysasemalla, ei sen etäisyydellä ole suurta merkitystä. Jos en pääse omin avuin vuoteesta ylös, palvelut on tuotava minulle kotiin. On helppo hahmottaa kokonainen kirjo erilaisia palvelutarpeita näiden ääripäiden välille. Kaikkia olisi kyettävä palvelemaan "lähellä".

Helsingissä yritetään nyt yhdistää monen suuntaiset vaatimukset periaatteessa yksinkertaisella konseptilla: toisaalta perustetaan aiempaa suurempia palveluasemia, joista kaikki palvelut saa saman katon alta, ja toisaalta parannetaan kaupunkilaisten luokse jalkautuvia palveluja ja tuetaan oman terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoa. Kalasataman palvelukeskus ja sen valmistuttua avattava Kallion perhekeskus  havainnollistavat tätä palveluajattelua.

Palveluverkkoesitys on pääosin hyvä. Verrattuna hallituksen kovasti kehumaan sote-järjestämislakiin se on itse asiassa varsin edistyksellinen ja kunnianhimoinen, mistä me lautakunnan jäsenet olemme tainneete, että  hieman yllättyäkin. Me Vihreät näemme siinä kuitenkin yhden suuren riskin, jonka haluamme minimoida ennen asian lyömistä lukkoon.

Kaupunkilaisten kollektiivisessa muistissa on muutamia aikaisempia uudistuksia, joissa palveluja on keskitetty isompiin yksikköihin. Joka kerta on luvattu, että samalla lähipalvelut turvataan tuottamalla jotakin terveyskioskin kaltaista lakkautettujen lähipalvelujen tilalle. Joka kerta nämä korvaavat lähipalvelut ovat unohtuneet tai kuihtuneet pois. Tämä ei nyt saa toistua. Siksi me vaadimme selviä takeita esimerkiksi jalkautuvien palvelujen ja sähköisen asioinnin kehittämisestä. Konkreettisesti me edellytämme, että uuden perhekeskuksen pilotointi aloitetaan neuvolatarkastuksista päiväkodeissa ja kotikäynneistä.

Kokonaisuutena palveluverkkoesitys antaa hyvät kehykset palvelujen tuottamiselle uusille sukupolville. Tehtävä ei ole helppo, kun tiedämme, että köyhyys ei poistu juhlapuheilla, väestö ikääntyy, elämäntapasairaudet lisääntyvät ja kestävyysvaje kasvaa.

Palveluverkkosuunnitelma on hyväksyttävänä Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa 23.9.