Nyt alkaa jo riittää.
Olemme Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunnassa järjestelmällisesti heikentäneet vammaisten saamia etuisuuksia. Vähensimme kuukausittaisten matkojen määrää. Olimme hamppaattomia, kun budjettisovulla perustellen vaikeavammaisilta vietiin heille aikaisemmin myönnetyt ilmaiset HSL:n matkaliput.
Kävimme HSL:n johtokunnan kanssa rakentavaksi kokemani keskustelun vammaisten matkalippualennuksista. Tulos: HSL esittää kaikkien invalidialennusten poistamista. Samalla vauhdilla se esittää myös lastenvaunujen kanssa matkustajan ilmaislippujen poistamista metrosta, joten kurmotus kohdistuu aika tasapuolisesti kaikkiin liikuntarajoitteisiin.
Joulukuussa kirjasimme lautakunnan tahdon siitä, että perheiden saamaa tukea ei heikennetä. Erityisesti halusimme silloin turvata erityislastenvahtipalvelun jatkumisen niille, jotka sitä tarvitsevat. Ilmaisimme myös selvästi, että emme salli yhdenkään sellaisen vammaisen palauttamista yhdisteltyihin kuljetuksiin, jotka nyt on vamman erityislaadun vuoksi siitä irrotettu. Kyse oli esimerkiksi sokeista, joiden ei voi edellyttää seisoskelevan kymmeniä minuutteja oudossa kadunkulmassa odottelemassa joskus saapuvaa kimppakyytiä.
Lautakuntavuotemme alkoi nyt showlla, jossa oli vaikea pysyä juonessa mukana. Joulukuussa tekemämme kirjaukset oli poistettu, koska nyt ne olikin tulkittu lainvastaisiksi. Sama taistelu siis uudestaan. Nyt kummastelen tosissani, miksi virastolle on niin vaikeaa ymmärtää lautakunnan enemmistön selkeää tahtoa: emme salli kenellekään enää uusia heikennyksiä, ennen kuin olemme saaneet tarkat ja luotettavat selvitykset niiden vaikutuksesta sekä budjettii että asiakkaitten arkeen.
Neuvo: älä yritä lukea näitä asioita pöytäkirjoista. Sinne ne on kirjoitettu sellaisella salakielellä, että pitkä lautakuntakokemuskaan ei auta loppuun asti ymmärtämään, mistä loppujen lopuksi päätettiin.
Syystä tai toisesta Helsingin vammaispalvelut ovat olleet naapurikuntiin verrattuna kalliita. Rakennemuutokset ovat siten väistämättömiä. Nyt vain ollaan siinä täysin kestämättömässä tilanteessa, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien vaikeavammaisten helsinkiläisten arkea kurjistetaan oikealta, vasemmalta ja edestä yhtä aikaa. Tähän kyykytyspolitiikkaan pitää saada stoppi. Kokonaisnäkemystä tarvitaan viimeistään siinä vaiheessa, kun matkalippujen hinnoista lopullisesti päätetään.
Mutta se särki:
Ostin kaksi kiloa tuoretta särkeä, alle kolme euroa kilo. Suomustin, perkasin, leikkasin pois päät ja evät. Otin mädin talteen ja panin pakastimeen. Palataan siihen, kun päästään lähemmäksi bliniaikaa. Ladoin särjet painekattilaan, lorautin valkoviinilaatikosta nestettä, ripottelin päälle suolaa, rouhin vähän mustapippuria ja heitin vielä muutaman kokonaisen maustepippurin sekaan. Sitruunan puolikas sattui lojumaan tiskipöydällä, joten puristin siitä mehut särkien päälle ennen kuin suljin kattilan kannen. Keittelin pari tuntia pienimmällä lämmöllä.
Tuli maukasta. Särjen kammotut ruodot ovat pehmenneet, ja maku on täyteläisen pehmeä. Nyt pitää vielä miettiä, missä muodossa kannan kalat ruokapöytään.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
torstai 15. tammikuuta 2015
Oikeus omaan tietokoneeseen
Politiikassa päätökset syntyvät joskus oudossa järjestyksessä, ja monasti niiden merkitys selviää vasta jälkeenpäin. Tänään Helsingissä saatettiin tehdä kauaskantoinen päätös Kallion virastotalon pienessä kokoushuoneessa.
Tehtiin nimittäin uusi linjaus, jonka mukaan lukion opiskelijalla on oikeus hankkia toimeentulotuella henkilökohtainen tietokone. Aikaisemman linjauksen mukaan oppikirjoihin on voinut saada tukea, mutta tietokonetta ei ole pidetty välttämättömänä. Esityksestäni sote-lautakunnan 1. jaosto palautti yksimielisesti hakijan oikaisuvaatimuksen valmisteltavaksi uudelleen niin, että hänelle myönnetään tukea yo-tutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän tietokoneen hankintaan.
Tasa-arvon kannalta tämä päätös on tärkeä. Jos arvostetun helsinkiläisen lukion oppilaalla ei ole perheen köyhyyden vuoksi omaa tietokonetta kotona, saavat hänen keskiluokkaisemmat opiskelutoverinsa ikään kuin puoli ratakierrosta etumatkaa jo lähdössä.
Kenties vielä merkittävämpää on, että heitimme kouluille ja opetusvirastolle pallon kiinni otettavaksi. Jos voidaan luottaa siihen, että jokaisella opiskelijalla on oma tietokone, voidaan tukea aikaisempaa selvästi paremmin sitä, että opiskelija omistaa oman oppimisprosessinsa. Omasta tietokoneesta nimittäin pidetään parempaa huolta kuin koulun lainavehkeistä, sen käyttö opitaan syvällisemmin ja sitä käytetään opiskelussa vastuullisemmin.
Arvelen, että tämä linjaus ennen pitkää myös säästää riihikuivaa rahaa. Vaikka osa oppilaista tarvitseekin toimeentulotukea, suurimmalle osalle tästä ei käytännössä koidu lisäkustannuksia – vai kuvitteleeko joku, että nykyteineille ei ostettaisi omaa pelikonetta, vaikka koulussa olisi kaupungin läppärit? Koulut voivat käyttää rahansa ja osaamisensa johonkin tähdellisempään kuin tietokoneiden hankintaan. Sitäpaitsi julkiset hankintamenettelyt takaavat, että kaupungin ostamat laitteet ovat vanhentuneet jo sillä hetkellä, kun ne saadaan käyttöön.
Pallo tulee, onko kopin ottajia?
Tehtiin nimittäin uusi linjaus, jonka mukaan lukion opiskelijalla on oikeus hankkia toimeentulotuella henkilökohtainen tietokone. Aikaisemman linjauksen mukaan oppikirjoihin on voinut saada tukea, mutta tietokonetta ei ole pidetty välttämättömänä. Esityksestäni sote-lautakunnan 1. jaosto palautti yksimielisesti hakijan oikaisuvaatimuksen valmisteltavaksi uudelleen niin, että hänelle myönnetään tukea yo-tutkintolautakunnan vaatimukset täyttävän tietokoneen hankintaan.
Tasa-arvon kannalta tämä päätös on tärkeä. Jos arvostetun helsinkiläisen lukion oppilaalla ei ole perheen köyhyyden vuoksi omaa tietokonetta kotona, saavat hänen keskiluokkaisemmat opiskelutoverinsa ikään kuin puoli ratakierrosta etumatkaa jo lähdössä.
Kenties vielä merkittävämpää on, että heitimme kouluille ja opetusvirastolle pallon kiinni otettavaksi. Jos voidaan luottaa siihen, että jokaisella opiskelijalla on oma tietokone, voidaan tukea aikaisempaa selvästi paremmin sitä, että opiskelija omistaa oman oppimisprosessinsa. Omasta tietokoneesta nimittäin pidetään parempaa huolta kuin koulun lainavehkeistä, sen käyttö opitaan syvällisemmin ja sitä käytetään opiskelussa vastuullisemmin.
Arvelen, että tämä linjaus ennen pitkää myös säästää riihikuivaa rahaa. Vaikka osa oppilaista tarvitseekin toimeentulotukea, suurimmalle osalle tästä ei käytännössä koidu lisäkustannuksia – vai kuvitteleeko joku, että nykyteineille ei ostettaisi omaa pelikonetta, vaikka koulussa olisi kaupungin läppärit? Koulut voivat käyttää rahansa ja osaamisensa johonkin tähdellisempään kuin tietokoneiden hankintaan. Sitäpaitsi julkiset hankintamenettelyt takaavat, että kaupungin ostamat laitteet ovat vanhentuneet jo sillä hetkellä, kun ne saadaan käyttöön.
Pallo tulee, onko kopin ottajia?
perjantai 9. tammikuuta 2015
Vihreät ja Malmin tulevaisuus
Malmin lentokentän kohtalo on herättänyt paljon keskustelua ja suuria tunteita. Koillis-Helsingin Vihreiden piirissä punoimme siitä lausuman, jota siteeraan nyt tässä:
Malmin lentokentän toiminnan jatkumista ei ole enää realistista toivoa eikä vaatia. Sen kohtalo on jakanut mielipiteitä vihreiden niin kuin muittenkin kesken, mutta valtion vetäytyminen Malmilta on tosiasia, jota vastaan ei kannata taistella. Nyt meistä on viisasta vaikuttaa kaavoitukseen niin, että tulos on paras mahdollinen.
Malmin lentokenttäalueen rakentaminen nyt yleiskaavaluonnoksessa esitetyllä tavalla vahvistaa Malmin ja koko Koillis-Helsingin kaupunkirakennetta. Kasvava väestöpohja tuo paremmat edellytykset niin kaupallisille kuin muillekin palveluille.
Pidämme erittäin tärkeänä, että nyt luonnostellut pikaraitiotiet toteutetaan. Raideliikenneyhteys Jakomäkeen ja siitä itään sitoo sen nykyistä oleellisesti paremmin kaupunkirakenteeseen. Tehokas joukkoliikenne on välttämätön myös siksi, että olemassa oleva katuverkko ei kykene palvelemaan oleellisesti suurempaa asukasmäärää.
Malmin lentokentän ympäristö on viheralueena tärkeä senkin vuoksi, että koillisissa kaupunginosissa ei muuten juuri ole luonnonmukaisia kaupunkimetsiä. Näiden viheralueiden luontoarvot tulee selvittää ennen kuin päätetään rakennettavien alueiden laajuudesta. Kaavaluonnoksessa on Tattarisuon puoleinen metsä esitetty säilytettäväksi, mutta myös lentokentälle tyypilliset avoimet niityt tulisi säilyttää riittävän laajoina. Alueen kiistattomasti arvokkain luontokohde on Longinojan laakso, joka on puskurivyöhykkeineen säilytettävä kyllin leveänä vihersormena.
Kaavoituksen painopisteen on oltava tehokkaassa kerrostalorakentamisessa toisaalta lentokenttärakennusten ympäristössä, toisaalta joukkoliikenneväylien ja nykyisten kerrostaloalueiden tuntumassa. Näin voidaan varmistaa sekä joukkoliikenteen kannattavuus että mahdollisimman laajat viher- ja virkistysalueet. Rakentamisessa ja liikennejärjestelyissä tulee myös ottaa huomioon nykyisten asuinkorttelien omaleimaisuus.
Kaavoituksessa on varmistettava myös yritystoiminnan edellytykset. On tuettava paitsi alueen sisäisiä palveluja, myös muita työpaikkoja. Tattarisuon pienteollisuusaluetta on mahdollista kehittää vahvaksi työssäkäyntialueeksi, jota hyvät joukkoliikenneyhteydet vain parantavat.
Malmin lentokentän toiminnan jatkumista ei ole enää realistista toivoa eikä vaatia. Sen kohtalo on jakanut mielipiteitä vihreiden niin kuin muittenkin kesken, mutta valtion vetäytyminen Malmilta on tosiasia, jota vastaan ei kannata taistella. Nyt meistä on viisasta vaikuttaa kaavoitukseen niin, että tulos on paras mahdollinen.
Malmin lentokenttäalueen rakentaminen nyt yleiskaavaluonnoksessa esitetyllä tavalla vahvistaa Malmin ja koko Koillis-Helsingin kaupunkirakennetta. Kasvava väestöpohja tuo paremmat edellytykset niin kaupallisille kuin muillekin palveluille.
Pidämme erittäin tärkeänä, että nyt luonnostellut pikaraitiotiet toteutetaan. Raideliikenneyhteys Jakomäkeen ja siitä itään sitoo sen nykyistä oleellisesti paremmin kaupunkirakenteeseen. Tehokas joukkoliikenne on välttämätön myös siksi, että olemassa oleva katuverkko ei kykene palvelemaan oleellisesti suurempaa asukasmäärää.
Malmin lentokentän ympäristö on viheralueena tärkeä senkin vuoksi, että koillisissa kaupunginosissa ei muuten juuri ole luonnonmukaisia kaupunkimetsiä. Näiden viheralueiden luontoarvot tulee selvittää ennen kuin päätetään rakennettavien alueiden laajuudesta. Kaavaluonnoksessa on Tattarisuon puoleinen metsä esitetty säilytettäväksi, mutta myös lentokentälle tyypilliset avoimet niityt tulisi säilyttää riittävän laajoina. Alueen kiistattomasti arvokkain luontokohde on Longinojan laakso, joka on puskurivyöhykkeineen säilytettävä kyllin leveänä vihersormena.
Kaavoituksen painopisteen on oltava tehokkaassa kerrostalorakentamisessa toisaalta lentokenttärakennusten ympäristössä, toisaalta joukkoliikenneväylien ja nykyisten kerrostaloalueiden tuntumassa. Näin voidaan varmistaa sekä joukkoliikenteen kannattavuus että mahdollisimman laajat viher- ja virkistysalueet. Rakentamisessa ja liikennejärjestelyissä tulee myös ottaa huomioon nykyisten asuinkorttelien omaleimaisuus.
Kaavoituksessa on varmistettava myös yritystoiminnan edellytykset. On tuettava paitsi alueen sisäisiä palveluja, myös muita työpaikkoja. Tattarisuon pienteollisuusaluetta on mahdollista kehittää vahvaksi työssäkäyntialueeksi, jota hyvät joukkoliikenneyhteydet vain parantavat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
