Välimietteitä lukkarinkoulusta

Sellainen keskustelu on aika pöljää, jossa jokainen puhuu eri asiasta. Vielä hullummaksi se käy, jos kaikki luulevat että puhutaan samasta aiheesta. Tintin ja professori Tuhatkaunon dialogit havainnollistavat tätä hyvin.

Suomalainen maahanmuuttokeskustelu tuo mieleen tällaisen professori Tuhatkauno -sekoilun. Kaikilla on varma mielipide, mutta kukaan ei tunnu oikein tietävän mistä on puhe.

Eurooppaa ja Suomea – tai ainakin sen poliittista rälssiä – koettelevassa maahanmuuttokriisissä voi hahmottaa kolme eri ongelmaa:

1. Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa, Somaliassa ja muualla on vakava humanitaarinen kriisi, joka johtuu sodista ja väkivaltaisesta vallanjaosta näillä alueilla. Miljoonien ihmisten elämä ja tulevaisuus on uhattuna.

2. Euroopassa ja sen lähialueilla on satojatuhansia ihmistä vailla kotia ja varmuutta turvallisesta tulevaisuudesta. He eivät ole tulossa tänne, vaan ovat täällä jo.

3. Suomen ja muiden läntisen Euroopan maiden nykyiset yhteiskuntarakenteet kestävät isommitta ongelmitta rajallisen määrän hädänalaisia maahantulijoita. Kuinka monelle pystymme järjestämään asunnon, työpaikan, koulutuksen ja terveydenhoidon ilman, että koko yhteiskunnan perusteita oleellisesti muutetaan?

Nyt käytävässä keskustelussa nämä tasot menevät suloisesti sekaisin. Kun Suomen yhteiskuntarauhasta huolestunut kansalainen miettii, miten me pystymme kaikki tulijat ruokkimaan, vastaa toinen että miljoonat ihmiset kärsivät Syyriassa. Oikea vastaus, mutta väärään kysymykseen. Asiallista keskustelua haittaa lisäksi se, että etenkin ihmisten luonnollisia pelkoja käytetään nyt politiikassa härskisti hyväksi. Halla-aholaisille ja soinilaisille populisteille sekaannuksesta ja epävarmuudesta on vain hyötyä, joten miksi he pyrkisivät rauhalliseen ja analyyttiseen pohdintaan?

Minä tiivistäisin suurin piirtein näin: Perimmäinen ongelma on suurvaltojen synnyttämä, eikä se ratkea ilman niiden panosta. Suomella on omat rauhanrakennusperinteensä, mutta emme me pysty Daeshia pysäyttämään. Me emme myöskään voi sille mitään, että kymmenettuhannet ihmiset tulevat hakemaan turvaa Pohjolasta. Juuri nyt meidän on keskityttävä pitämään huolta siitä, että apua pyytävät sitä myös saavat. Samalla olisi päästävä käymään keskustelua siitä, miten suomalainen hyvinvointiyhteiskunta päivitetään kestämään sekä kotimainen kestävyysvaje että uusien suomalaisten integroiminen.

Hallitukselta odotan nyt aivan ensimmäiseksi sitä, että se lopettaa rasistien kanssa kuhertelun ja pysäyttää heti alkuunsa katupartiot ja muun äärioikeistolaisella väkivallalla uhkaamisen. Kyllä me tavalliset suomalaiset osaamme vastuumme kantaa nyt niin kuin aina ennenkin.