Leipäjonot poistetaan puuttumalla köyhyyteen

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta on päättänyt myöntää ruoka-avustuksille vuodeksi 2017 tukea yhteensä noin 300 000 euroa. Saamme siis vastedeskin nähdä pitkiä leipäjonoja.

Kaikkia noin 8 000 vuotuista jonottajaa varten Helsingissä on kuitenkin yhä vain kaksi sosiaalityöntekijää. Heidän työnään on auttaa näitä tuhansia ihmisiä löytämään keinot päästä köyhyydestä ja saada arkeensa helpotusta muillakin tavoilla kuin nöyryyttävällä ruokakassien jonottamisella.

Köyhyys ei lopu leipäjonoilla. Suomalainen sosiaaliturva on perustunut sellaiseen vähimmäistoimeentuloon, että jokainen kansalainen pystyy itse hallitsemaan elämäänsä.

Leipäjonot ovat laastarimainen korjauskeino, joka ei poista huono-osaisuutta, kuten muun muassa Maria Ohisalo hiljattain kirjoitti (HS Mielipide 26.10.). 1990-luvulla hyvinvointivaltion leipäjonot olivat jopa kansainvälinen tragedia.

Nyt leipäjonoja puolustetaan, koska muutakaan ei tunnu tapahtuvan. Tuntuu kuin julkisen sosiaaliturvan alasajo ja hyväntekeväisyyden lisääminen olisi hyväksytty sen sijaan, että mietittäisiin, kuinka voisi ennalta ehkäistä leipäjonojen tarvetta.

Leipäjonot heijastavat suomalaisen yhteiskunnan jakautumista pärjääjiin ja putoajiin. Eriarvoisuudesta on kuitenkin mahdollista päästä eroon.

Tarvitaan riittävä rahoitus perustoimeentuloon, tarpeeksi ennaltaehkäisevää työtä ja riittävä määrä sosiaalityön­tekijöitä, jotka voivat itseään loppuun ajamatta ohjata tukea tarvitsevia.

Hallituksen toimia seuratessa käy selväksi, ettei pikaista parannusta kuitenkaan ole tulossa. Sote-uudistuksessa sosiaalityö tuntuu jääneen täysin heitteille. Jos tulevilla maakunnilla ei ole taitoa eikä kaupungeilla rahaa, juutumme edelleen syytämään lisää rahaa ruoka-apuun ja ohjaamaan ihmisiä ­sosiaaliturvan asemesta pakkaseen jonottamaan leipää.

Ruoka-apua antavat järjestöt tekevät pyyteetöntä työtä, josta ne ansaitsevat vilpittömän kiitoksen.

Helsingissä on kuitenkin nyt kiire miettiä, miten sosiaaliturvaa voidaan kehittää niin, että kenenkään ei tarvitse jonottaa leipäänsä pakkasessa.

Kun perustoimeentulotuen myöntäminen siirtyy vuodenvaihteessa Kelalle, voidaan vapauttaa työntekijöitä jalkautuvaan sosiaalityöhön – jos niin haluamme.