Onko Helsingissä puolipusikoita?

Kaupunkimaantieteen professuuria hallussaan pitävä Mari Vaattovaara lausui haastattelussaan tänään (18.1.2016) kaikenlaista, mikä kenen muun tahansa suusta kuultuna olisi vain löysähköjä mielipiteitä. Minun silmääni tökkäsi pahasti tämä: ”Tiivistetään kaupunkia niiden puolipusikoiden paikalle, joita täälläkin on loputtomasti. Tilaa on.”

Vaattovaara ei ole ensimmäinen. Kun Raimo Ilaskivi valittiin Helsingin kaupunginjohtajaksi 1979, hän heti tuoreeltaan pääsi katselemaan pääkaupunkia helikopterista ja lausahti, että täällähän on vaikka kuinka paljon rakentamatonta (vihreää) maata. Eiväthän kaikki siitä silloin tykänneet, eikä se minustakaan ihan fiksulta tuntunut. Nämä kaiken maailman puolipusikot kun useimmiten osoittautuvat joksikin ihan muuksi, kun jalkautuu helikopterista tai Espoon huvilastaan katsomaan niitä lähietäisyydeltä. Suurin vihreä joutomaa on tietysti Keskuspuisto, mutta pienemmät vihreät kaistaleet ovat useimmiten paikallisesti korvaamatonta kaupunkiluontoa. Sellaisissa pöpeliköissä me lapsuuteni Maunulassa kuljimme nallipyssy kourassa. Lenkkeilijöille ne ovat tärkeitä. Pienikin metsä vaimentaa tieliikenteen melua tehokkaasti. Moni parhaista tuntemistani Helsingin lintupaikoista on näiden ilaskivien ja vaattovaarojen silmissä varmaankin arvottomia ojanvarsipensaikkoja. Kotiosoitteestani katsoen lähin rääseikkö on saanut olla muun muassa sarvipöllön pesäpaikkana.

Moni "puolipusikko" tuntuu myös olevan jonkinlainen Schrödingerin pusikko: jos puhuja ei halua rakennettavan jonnekin muualle, hän vetoaa siihen että joutomaita on vaikka kuinka paljon. Kun sitten jokin puoliksi metsittynyt peltosarka uhkaa jäädä rakentamisen alle, löytyykin yllättäviä luontoarvoja. Kun yleiskaavakeskustelussa nousi esiin rakentaminen Hämeenlinnaväylän itälaidalle, samat paikat olivat puhujasta riippuen joko motarinpenkkoja tai arvokas osa Keskuspuistoa.

Oikeasti Helsingissä ei ole "loputtomasti" rakentamista odottavia, arvottomia pusikoita. Niitä ei ole siksi, että aikaisempina vuosikymmeninä rakentamiseen on napsittu maata sieltä täältä, tontti kerallaan, ikään kuin raja ei koskaan tulisi vastaan. Juuri siksi nyt onkin löydettävä kaupunkibulevardien tapaisia uusia tapoja tiivistää kaupunkirakennetta. Juuri siksi ne esikaupunkien kaupunkimetsät ja jokien ja purojen varret ovat tärkeitä.

Niin että älkääpäs nakerrelko meidän pusikoitamme.