Case Siltamäki: Mikä pelastaisi lähiöt?

Siltamäki rakennettiin 1960- ja 70-lukujen vaihteessa kauas Kehä III:n tuntumaan eräänlaiseksi mallilähiöksi, jota silloin esiteltiin vieraillekin mielellään. Kauppapuutarhojen ja omakotialueitten vierelle saatiin hyvätasoinen kerrostalokeskittymä, jonka ytimenä oli monipuolisia palveluja tarjonnut ostoskeskus. Oli uimahalli ja urheilupuisto. Hyvä asumisen taso ja rauhallinen ympäristö houkuttelivat alueelle selvästi keskiluokkaisempia asukkaita kuin moneen muuhun saman ajan ”nukkumalähiöön”. Koko Suomi sai tutustua Siltamäkeen television suositusta Naapurilähiö-sarjasta.

Keravanjoessa on sen jälkeen virrannut vettä jos toinenkin litra. Asukkaat ovat ikääntyneet kaupunginosansa myötä. Moni on huomannut, että hissitön kolmikerroksinen talo ei olekaan paras paikka asua, kun nivelet eivät taivu eikä pumppu toimi niin kuin nuorena. Yleinen autoistuminen on koitunut palveluille kiroukseksi. Kun autolla hurauttaa muutamassa minuutissa ostoksille Malmille tai Jumboon, ostoskeskuksen liikkeet ovat näivettyneet.

Siltamäki on saatava nousuun – samoin kuin Malminkartano, Jakomäki tai mikä hyvänsä eriytymisluisuun joutunut tai sen uhkaama kaupunginosa. Kaikilla kaupunkilaisilla on yhtäläinen oikeus odottaa kotikaupunginosaltaan viihtyisyyttä ja monipuolisia palveluja. Mutta miten?

Palvelut tarvitsevat käyttäjiä. Paluuta ei enää ole siihen lapsuuteni Pakilaan, jossa lähin maitokauppa oli kaikilla asukkailla muutaman sadan metrin päässä. Omakotialueiden asukastiheys ei 2010-luvulla siihen riitä. Hyvät liikenneyhteydetkin voivat olla turmiollisia. Monesta saaristokunnasta ovat palvelut kadonneet uuden siltayhteyden myötä, ja sama ilmiö on ollut Helsingissäkin pikkukaupoille kohtalokas. Siltamäen ostovoima on vuosien mittaan hiipunut, koska lapsiperheet ovat vähentyneet ja vanhenevien talojen asukkaiden keskimääräinen tulotaso on pudonnut.

Siltamäkeen pitää saada lisää asukkaita. Vanhan ostarin ja sen parkkikentän paikalle saisi helposti rakennettua uusia asuintaloja ja uuden kauppakeskuksen. Olisi myös hyvä, jos nykyisiä kerrostaloja voisi korottaa niin, että niihin saisi uusien asukkaiden lisäksi hissit helpottamaan elämistä. Pahoin vain pelkään, että suojelumääräykset estävät tällaiset uudistukset, jotka muuttaisivat ehyen kokonaisuuden ilmettä.

Lähde: Google Maps

Toinen mahdollisuus tiivistämiseen on rakentaminen Riimusauvantien ja Suutarilantien varteen. Ne on aikanaan rakennettu niin väljästi, että uudisrakentaminen onnistuisi asumisviihtyisyyttä juurikaan heikentämättä.

Siltamäellä on tarjottavanaan myös aarre, jota ei kovin laajasti tunneta: liikuntapuisto. Frisbeegolfrata on lajin harrastajille tuttu, mutta muut liikuntapalvelut ovat turhan vaatimattomat. Voisiko Siltamäen liikuntapuiston profiilia nostaa? Olisiko esimerkiksi jollakin urheiluseuralla intressiä rakentaa uudet palloilukentät ja -hallit oheispalveluineen? Voisiko peräti ajatella mallia, jossa seura voisi rahoittaa rakennuksensa käyttämällä osan sille annetusta rakennusoikeudesta kovan rahan asuntotuotantoon, vähän Garden Helsinki –mallin mukaan?

Jotain tällaista pitää saada syntymään, muuten Siltamäki ja Suutarila kuihuvat edelleen Malmin, Jumbon ja Tikkurilan välisessä Bermudan kolmiossa.