Ulkomaan uutisista saimme lukea sunnuntaina 18.1, että "Sri Lankan hallitus toivoo, että muuttoliike on alkua massamuutolle, jonka seurauksena sadattuhannet siviilit jättäisivät pohjoisosan. " Näin muotoiltuna kansainvälisestä uutisvirrasta pomittu katkelma osuu sen verran ohi, etten malta olla tarkentamatta.
Sri Lankan sisällissota, jota on erilaisin vaihein käyty vuodesta 1983 lähtien, näyttää nyt olevan päättymässä itsenäistä tamilivaltiota vaatineiden Tamilitiikereitten eli LTTE:n tappioon. Aivan viime päivinä maan hallitus on raportoinut satojen tamilisiviilien paenneen LTTE:n vielä hallussaan pitämältä kaistaleelta maan koillisrannikolla. Colombon hallitus epäilemättä riemuitsee tästä joukkopaosta, jonka se tulkitsee merkisevän LTTE:n rautaisen otteen herpoamista. Mutkat on kuitenkin oiottu melkoisen suoriksi, kun sanotaan hallituksen "toivovan" satojentuhansien tamilisiviilien joutumista pakolaisiksi omassa maassaan.
Gazan taistelujen varjoon on jäänyt Sri Lankaa uhkaava humanitaarinen katasrofi. Olot maan pohjoisilla tamilialueilla ovat jo nyt siviileille sietämättömät. LTTE:n raportoidaan pitävän siviiliväestöä suojakilpenään ja pakottavan sen siirtymään kotipaikkakunniltaan vetäytyvien tamilitiikerijoukkojen mukana. Meneillään oleva monsuunikausi ennätyskaaatosateineen ei ainakaan helpota väestön ahdinkoa. Tässä tilanteessa satojentuhansien kotinsa, ruokavarastonsa ja terveydenhuoltonsa menettäneiden siviilien perustarpeista huolehtiminen on sisällissodassa itsensä köyhdyttäneelle Sri Lankalle ylivoimainen tehtävä. Tamiliväestön tilannetta pahentaa hallituksen joukkojen tavoite estää LTTE:n joukkojen "soluttautuminen", joka käytännössä uhkaa tarkoittaa taistelujen alta pakevan väestön sulkemista internointileireille.
Vierailin vuosina 2003 ja 2004 aselevon aikana LTTE:n hallitsemilla alueilla ja sain jo silloin todistaa valtavasta erosta suhteellisen hyvinvoivan Colombon ja surkeasti köyhtyneen pohjoisen välillä. Olen hyvin huolissani siitä, miten elämä Sri Lankassa jatkuu lähiviikkoina odotettavissa olevan hallituksen "voiton" jälkeen. Suomen hallituksen ja kaikkien valistuneiden suomalaisten tulisi nyt osoittaa hieman huomiota siihenkin, että tämä konflikti saataisiin päättymään mahdollisimman vähin inhimillisin kärsimyksin. Oma kokemuksemme vuoden 1918 kertoo, miten kauan sisällissodan haavojen umpeutuminen kestää. Olisiko meillä annettavaa myös Sri Lankalle?
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Lämpöä harakoille
Helsingin liikuntavirasto on päättänyt pitää Uimastadionin syksylläkin auki. Se tietenkin edellyttää veden lämmittämistä. Kylmillä syyssäillä se taas tarkoittaa sitä, että melkoinen määrä energiaa haihtuu avoimesta altaasta ilmaan. Toisin kuin otsikko antaa ymmärtää, eivät siitä lämmöstä pääse nauttimaan harakatkaan, vaan ihan puhdasta hukkalämpöä se on.
Mistä näitä ideoita aina pulpahtelee? Luulisi, että kaupungin ilmastotavoitteiden pitäisi näkyä jossakin. Luulisi myös, että kansainvälisen talouden syöksyessä lamaan kaupungin veromarkoille olisi tähdellisempääkin käyttöä. Lämmitetty uima-alla syyskylmillä on suoraan sanottuma idioottimainen hanke.
Liikuntaharrastuksia on kiistämättä hankala pitää yllä talvisin, jos säät ovat sellaiset kuin ne ovat. Hiihtämään ei pääse kun ei ole lunta, käveleminenkään ei houkuttele kun tiet ovat kuitenkin liukkaat. Lämmitetty avouimala kuulostaa kieltämättä hiukan houkuttelevammalta kuin sisäliikunta hikisissä halleissa. Silti...
Mistä löytäisimme sen taikakonstin, jolla saisimme Suomen kansan taas harrastamaan ihan tavallista arkiliikuntaa? Siis sitä, että kävellään kauppaan tai bussipysäkille ja pyöräillään vähän kauempana olevaan kirjastoon. Eihän siinä ole järjen häivää, että kun ensin istutaan päivät töissä, sitten istahdetaan autoon ja ajetaan ruuhkassa jonnekin, missä voidaan pukeutua kalliisiin merkkivaatteisiin (juoksukengät 200 euroa! järkyttävää!) ja "harrastaa liikuntaa" hetki. Lapsuudessani helsinkiläisillä oli tapana hiihtää kotikaupunginosastaan Pitkäkoskelle - nyt ajetaan autolla Pitkäkoskelle ja hiihdetään siellä lenkki. Tai siis ajettaisiin, jos olisi lunta.
Huomaan lämmitetyn uima-altaan olleen niin tyhmä idea, että siitä kirjoitetusta blogistakin tulee sekava. Täytynee palata arkiliikuntateemaan myöhemmin.
Mistä näitä ideoita aina pulpahtelee? Luulisi, että kaupungin ilmastotavoitteiden pitäisi näkyä jossakin. Luulisi myös, että kansainvälisen talouden syöksyessä lamaan kaupungin veromarkoille olisi tähdellisempääkin käyttöä. Lämmitetty uima-alla syyskylmillä on suoraan sanottuma idioottimainen hanke.
Liikuntaharrastuksia on kiistämättä hankala pitää yllä talvisin, jos säät ovat sellaiset kuin ne ovat. Hiihtämään ei pääse kun ei ole lunta, käveleminenkään ei houkuttele kun tiet ovat kuitenkin liukkaat. Lämmitetty avouimala kuulostaa kieltämättä hiukan houkuttelevammalta kuin sisäliikunta hikisissä halleissa. Silti...
Mistä löytäisimme sen taikakonstin, jolla saisimme Suomen kansan taas harrastamaan ihan tavallista arkiliikuntaa? Siis sitä, että kävellään kauppaan tai bussipysäkille ja pyöräillään vähän kauempana olevaan kirjastoon. Eihän siinä ole järjen häivää, että kun ensin istutaan päivät töissä, sitten istahdetaan autoon ja ajetaan ruuhkassa jonnekin, missä voidaan pukeutua kalliisiin merkkivaatteisiin (juoksukengät 200 euroa! järkyttävää!) ja "harrastaa liikuntaa" hetki. Lapsuudessani helsinkiläisillä oli tapana hiihtää kotikaupunginosastaan Pitkäkoskelle - nyt ajetaan autolla Pitkäkoskelle ja hiihdetään siellä lenkki. Tai siis ajettaisiin, jos olisi lunta.
Huomaan lämmitetyn uima-altaan olleen niin tyhmä idea, että siitä kirjoitetusta blogistakin tulee sekava. Täytynee palata arkiliikuntateemaan myöhemmin.
tiistai 23. joulukuuta 2008
lauantai 20. joulukuuta 2008
Katajanokan hotellin vaihtoehdot
Perjantain 19.12. Helsingin Uutisten numerossa on kaksi aivan erilaista visiota Katajanokan rannasta. Ne kumpikin ovat minusta paljon parempia kuin se päätöksentekoon tuotu suunnitelma, jossa on yksi ainokainen "WAU"-möhkäle.
Toinen on ajatus, että koko Eteläsatamaan avautuva ranta varattaisiin WAU-arkkitehtuurille. Siinä vältettäisiin se vaikutelma, että jokainen arkkitehtuurin sukupolvi on halunnut pudottaa jonkin irtonaisen rakennuksen Kauppatorin rantaa kiertämään.
Toinen, ja minusta vielä parempi ajatus on rannan varaaminen matalaan, mutta tiiviiseen asuntotuotantoon. Se olisi upeaa! Olen kauan ihmetellyt sitä, että edes Vihreiden riveistä ei tule muita keskustan elävöittämisideoita kuin kapakat ja hotellit. Asuntojen lisääminen arvokortteleissamme olisi paras keino tuoda luonnollista elävyyttä ydinkeskustaan. Niinhän on tehty esimerkiksi Tukholman ja Tallinnan vanhoissakaupungeissa.
Toinen on ajatus, että koko Eteläsatamaan avautuva ranta varattaisiin WAU-arkkitehtuurille. Siinä vältettäisiin se vaikutelma, että jokainen arkkitehtuurin sukupolvi on halunnut pudottaa jonkin irtonaisen rakennuksen Kauppatorin rantaa kiertämään.
Toinen, ja minusta vielä parempi ajatus on rannan varaaminen matalaan, mutta tiiviiseen asuntotuotantoon. Se olisi upeaa! Olen kauan ihmetellyt sitä, että edes Vihreiden riveistä ei tule muita keskustan elävöittämisideoita kuin kapakat ja hotellit. Asuntojen lisääminen arvokortteleissamme olisi paras keino tuoda luonnollista elävyyttä ydinkeskustaan. Niinhän on tehty esimerkiksi Tukholman ja Tallinnan vanhoissakaupungeissa.
torstai 18. joulukuuta 2008
Tee niin kuin opetan, älä...
On vähän hassu olo. Opetan paraikaa yhdeksännen luokan oppilailleni blogisivuston ylläpitoa. Samalla olen kuitenkin tuskallisen tietoinen siitä, etten itse ole kirjoittanut blogiini mitään vaalien jälkeen - ja siitä on jo aikaa.
Lupaan ryhdistäytyä. Vuosi 2009 tuo minulle uuden luottamustehtävän terveyslautakunnan jäsenenä, ja politiikan läpinäkyvyys edellyttää jonkinlaista vuoropuhelua yleisön (todellisen tai kuvitellun) kanssa.
Lupaan ryhdistäytyä. Vuosi 2009 tuo minulle uuden luottamustehtävän terveyslautakunnan jäsenenä, ja politiikan läpinäkyvyys edellyttää jonkinlaista vuoropuhelua yleisön (todellisen tai kuvitellun) kanssa.
sunnuntai 9. marraskuuta 2008
Monimutkaisia ratakaisuja yksinkertaisiin ongelmiin
Perussuomalaisia on julkisuudessa moitittu muun muassa populismista, joka lyhyesti määriteltynä voisi tarkoittaa yksinkertaisten ratkeisujen esittämistä monimutkaisiin ongelmiin. Moite on minustakin oikea. Pubin peräpöydästä tai julkisen päätöksenteon sivusta on helppo kertoa miten asiat pitäisi - tai vielä paremmin: miten ne olisi pitänyt tehdä. Vastuun kantaminen päätöksistä on paljon vaikeampaa. Silloin pitää tunnustaa, että on sellaisia ilmiöitä, joita emme voi muuttaa, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat päätöstemme onnistumiseen. Sieltä peräpöydästä katsottuna helpot asiat voivat käytännössä olla paljon vaikeampia.
Toisaalta tuntuu joskus, että me jollakin tavalla politiikassa mukana olevat olemme ihastuneita tarpeettoman monimutkaisiin ratkaisuihin. Helsingissä on sattumalta vireillä kaksi liikenteeseen liittyvää hanketta, joissa kummassakin on viehätytty tarpeettoman monimutkaisiin ja kalliisiin ratkaisuihin. Meidän vihreiden piirissä on minusta hurahdettu vähintääm yhtä pahasti kuin muuallakin.
Ensimmäinen on raitiovaunulinja, jota nyt tarjotaan ratkaisuksi Kruunuvuorenrannan tulevan asuntoalueen joukkoliikenteelle. Ratikkalinja on suunniteltu vedettäväksi Kruunuvuorenselän yli uusia upeita siltoja pitkin. Lieneeko taustalla halu pystyttää oman nousukautemme monumentti vai mikä, mutta ratikkasiltoja kansallismaisemamme ylitse ajetaan niin voimakkaasti, että vaihtoehtoiset joukkoliikennereitit jätetään kokonaan arvioimatta. Vaikka Laajasalon suunnasta jo nyt matkustetaan selvästi enemmän ihan muualle kuin Helsingin niemelle, on suora yhteys keskustaan katsottu niin tärkeäksi, että muut suunnat saanevat jäädä kehittämättä.
Yksinkertainen ja oletettavasti halvempi ratkaisu olisi kehittää pikaraitiotieyhteyttä herttoniemen suuntaan. Monimutkainen ja kallis ratkaisu näyttää kuitenkin olevan seksikkäämpi.
Samaan aikaan on suunnitteilla YTV:n uusi matkalippujärjestelmä. Yksinkertainen ja halpa ratkaisu olisi tasatariffi koko nykyisen YTV:n alueella. Sen sijaan suunnittelun perusteena on järjestelmä, jossa matkan hinta riippuu sen pituudesta ja jossa matkakortti on näytettävä lukijalaitteelle sekä noustessa kulkuneuvoon että sieltä poistuttaessa. Kun nykyinenkin matkakortti on usein kohtuuttoman hankala käyttää, voi vain arvailla, minkä määrän ongelmia ja epämukavuutta suunniteltu järjestelmä toisi mukanaan. Kaiken lisäksi nytkin suurin osa matkoista on Helsingin sisäisiä, joten huolenpito pidemmistä matkoista vaikuttaa ylimitoitetulta.
En voi olla ajattelematta, että monimutkaiseen tietotekniikkaan perustuva monimutkainen systeemi tuntuu päätöksentekijöistä hienommalta. Yksinkertainen tasatariffi voisi säästää järjestelmäkuluissa ja houkutella lisää matkustajia, mutta silti - yksinkertaisen ratkaisun argumentit jäävät tälläkin kertaa jalkoihin.
Toisaalta tuntuu joskus, että me jollakin tavalla politiikassa mukana olevat olemme ihastuneita tarpeettoman monimutkaisiin ratkaisuihin. Helsingissä on sattumalta vireillä kaksi liikenteeseen liittyvää hanketta, joissa kummassakin on viehätytty tarpeettoman monimutkaisiin ja kalliisiin ratkaisuihin. Meidän vihreiden piirissä on minusta hurahdettu vähintääm yhtä pahasti kuin muuallakin.
Ensimmäinen on raitiovaunulinja, jota nyt tarjotaan ratkaisuksi Kruunuvuorenrannan tulevan asuntoalueen joukkoliikenteelle. Ratikkalinja on suunniteltu vedettäväksi Kruunuvuorenselän yli uusia upeita siltoja pitkin. Lieneeko taustalla halu pystyttää oman nousukautemme monumentti vai mikä, mutta ratikkasiltoja kansallismaisemamme ylitse ajetaan niin voimakkaasti, että vaihtoehtoiset joukkoliikennereitit jätetään kokonaan arvioimatta. Vaikka Laajasalon suunnasta jo nyt matkustetaan selvästi enemmän ihan muualle kuin Helsingin niemelle, on suora yhteys keskustaan katsottu niin tärkeäksi, että muut suunnat saanevat jäädä kehittämättä.
Yksinkertainen ja oletettavasti halvempi ratkaisu olisi kehittää pikaraitiotieyhteyttä herttoniemen suuntaan. Monimutkainen ja kallis ratkaisu näyttää kuitenkin olevan seksikkäämpi.
Samaan aikaan on suunnitteilla YTV:n uusi matkalippujärjestelmä. Yksinkertainen ja halpa ratkaisu olisi tasatariffi koko nykyisen YTV:n alueella. Sen sijaan suunnittelun perusteena on järjestelmä, jossa matkan hinta riippuu sen pituudesta ja jossa matkakortti on näytettävä lukijalaitteelle sekä noustessa kulkuneuvoon että sieltä poistuttaessa. Kun nykyinenkin matkakortti on usein kohtuuttoman hankala käyttää, voi vain arvailla, minkä määrän ongelmia ja epämukavuutta suunniteltu järjestelmä toisi mukanaan. Kaiken lisäksi nytkin suurin osa matkoista on Helsingin sisäisiä, joten huolenpito pidemmistä matkoista vaikuttaa ylimitoitetulta.
En voi olla ajattelematta, että monimutkaiseen tietotekniikkaan perustuva monimutkainen systeemi tuntuu päätöksentekijöistä hienommalta. Yksinkertainen tasatariffi voisi säästää järjestelmäkuluissa ja houkutella lisää matkustajia, mutta silti - yksinkertaisen ratkaisun argumentit jäävät tälläkin kertaa jalkoihin.
sunnuntai 26. lokakuuta 2008
Muut vuorossa
Sataa, syksy on.
Valmistaudun palaamaan äänestyspaikalle laskemaan Tapulikaupungista sadelleita ääniä. Ehdokkaana olen tehtäväni tehnyt jo eilisiltaan mennessä. Nyt on ehdokkaan vuoro asettua taustalle ja antaa näyttämö muille. Nyt on kansalaisten vuoro astua näyttämölle ja ilmaista mielipiteensä yhdellä, kahdella tai kolmella numeromerkillä.
Toivon tietysti, että mahdollisimman monen numerokiekurat muodostavat luvun 236.
Vielä on pari tuntia aikaa. Tsau sinulle, joka olet minua tukenut - tai ainakin lukenut verkkopäiväkirjaani.
Sinun,
Hannu & Mansikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
