Sri Lankan kohtalonviikot?

Ulkomaan uutisista saimme lukea sunnuntaina 18.1, että "Sri Lankan hallitus toivoo, että muuttoliike on alkua massamuutolle, jonka seurauksena sadattuhannet siviilit jättäisivät pohjoisosan. " Näin muotoiltuna kansainvälisestä uutisvirrasta pomittu katkelma osuu sen verran ohi, etten malta olla tarkentamatta.

Sri Lankan sisällissota, jota on erilaisin vaihein käyty vuodesta 1983 lähtien, näyttää nyt olevan päättymässä itsenäistä tamilivaltiota vaatineiden Tamilitiikereitten eli LTTE:n tappioon. Aivan viime päivinä maan hallitus on raportoinut satojen tamilisiviilien paenneen LTTE:n vielä hallussaan pitämältä kaistaleelta maan koillisrannikolla. Colombon hallitus epäilemättä riemuitsee tästä joukkopaosta, jonka se tulkitsee merkisevän LTTE:n rautaisen otteen herpoamista. Mutkat on kuitenkin oiottu melkoisen suoriksi, kun sanotaan hallituksen "toivovan" satojentuhansien tamilisiviilien joutumista pakolaisiksi omassa maassaan.

Gazan taistelujen varjoon on jäänyt Sri Lankaa uhkaava humanitaarinen katasrofi. Olot maan pohjoisilla tamilialueilla ovat jo nyt siviileille sietämättömät. LTTE:n raportoidaan pitävän siviiliväestöä suojakilpenään ja pakottavan sen siirtymään kotipaikkakunniltaan vetäytyvien tamilitiikerijoukkojen mukana. Meneillään oleva monsuunikausi ennätyskaaatosateineen ei ainakaan helpota väestön ahdinkoa. Tässä tilanteessa satojentuhansien kotinsa, ruokavarastonsa ja terveydenhuoltonsa menettäneiden siviilien perustarpeista huolehtiminen on sisällissodassa itsensä köyhdyttäneelle Sri Lankalle ylivoimainen tehtävä. Tamiliväestön tilannetta pahentaa hallituksen joukkojen tavoite estää LTTE:n joukkojen "soluttautuminen", joka käytännössä uhkaa tarkoittaa taistelujen alta pakevan väestön sulkemista internointileireille.

Vierailin vuosina 2003 ja 2004 aselevon aikana LTTE:n hallitsemilla alueilla ja sain jo silloin todistaa valtavasta erosta suhteellisen hyvinvoivan Colombon ja surkeasti köyhtyneen pohjoisen välillä. Olen hyvin huolissani siitä, miten elämä Sri Lankassa jatkuu lähiviikkoina odotettavissa olevan hallituksen "voiton" jälkeen. Suomen hallituksen ja kaikkien valistuneiden suomalaisten tulisi nyt osoittaa hieman huomiota siihenkin, että tämä konflikti saataisiin päättymään mahdollisimman vähin inhimillisin kärsimyksin. Oma kokemuksemme vuoden 1918 kertoo, miten kauan sisällissodan haavojen umpeutuminen kestää. Olisiko meillä annettavaa myös Sri Lankalle?