Joulukauhua?

Joulu on kohta täällä taas, tuo pelottava Jokin, jonka vuoksi on juostava ja uhrattava aikaa ja mammonaa...

Voi hyvä tavaton. Kuka meidät pakottaa laukkaamaan loskassa kieli vyön alla? Kuka on sanonut, että onnellinen joulu tulee vain hankkimalla röykkiöittäin kauden uutuusturhakkeita?

Joulunalusaika on vähän niin kuin koko kansan hullut päivät. Mahtitavaratalomme myyntitempaustakin kuulee kirottavan, etenkin sitä ettei koko päiville voi mennä kun siellä tulee ihan hulluksi.

Itsenäisyyspäivän edellä satuin olemaan asioilla pääkaupungin keskustassa. Sateen kastelemat mustat kadut kiilsivät jouluvalojen loisteessa kuin Tulenkantajien ekstaattisissa kuvissa ikään. Ihmisiä ryntäili sinne tänne, ovista oli vaikea kulkea jäämättä kiireisimpien jalkoihin. Eräässä noista oviaukoista koin valaistumisen: antaa muiden hosua, ei minun ole pakko mennä mukaan! Muistin juuri samoin selviytyneeni paitsi huhuu-päivistä, myös Lontoon tai Manhattanin iltapäiväruuhkista ja srilankalaisista sunnuntaimarkkinoista. Minun ei ole pakko pitää kiirettä, minun ei tarvitse tungeksia eikä kukaan käske minun ostaa, vaikka tavaraa olisi tarjolla.

Joulurauhaa.