Monta vaaraa liikenteessä -pyörätiellä

Vaara 1: Bensaa suonissa

Tämä vaara henkilöityy mieheen (yleensä), jonka maailmankuvaan ei mahdu muulla kuin polttomoottorivoimalla liikkuva ihminen. Hän ei yksinkertaisesti näe pyöräilijöitä, vaan tulee risteyksiin niin kuin meitä ei olisi olemassa. Häntä kannattaa varoa silloinkin, kun hänen autonsa ei liiku. Vanha konsti pyydystää pyöräilijöitä on läväyttää auton vasen etuovi auki juuuri ohittavan pyörän kohdalla.

Vaara 2: Et tu, Brutae

Tätä vaaraa edustaa varhaisessa keski-iässä oleva mies (oikeastaan edellisen lajin muunnos), joka on hankkinut hyvän kunnon ja kalliin pyörän. Kun säät keväällä lämpenevät, hän suuntaa pyörätielle, missä hän onnistuu kaahaamaan lähes yhtä hengenvaarallisesti kuin bensaversio autollaan. Tyypillistä öykkärikäytöstä on ohittaminen mutkaisella pyörätiellä täysin piittaamatta vastaantulevasta pyöräliikenteestä. Jalankulkijat ovat hänelle käteviä pujottelukeppejä.

Vaara 3: Nokian zombie

Hän voi näyttää lähes miltä vain: tavallista hiukan hitaammin ajava pyöräilijä, koiranulkoiluttaja, yksinäinen jalankulkija, kaverinsa kanssa kulkeva nuori, lastenrattaita työntävä äiti... Yhdistävä tekijä on puhelin. Tämä zombie onnistuu ihmeen kaupalla etenemään pyörätiellä, mutta kännykkään puhuminen viekin lopun energian niin, että ympäröivän maailman tarkkailu ei onnistu. Kun hänen tapaansa edetä vielä kuuluvat äkilliset ja yllättävät sivusyöksähdykset, täytyy hänet ohittaa todella varovasti.

Vaara 4: uushuterikot

Tämän kevään muotipyörä on värikäs Jopo. Sitä ajaa yleensä nuori, jolla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, että liikenteessä olisi jonkinlaisia sääntöjä. Tai että on olemassa sellainen asia kuin "liikenne". Uuden Jopon ohjaustanko on jostain muotoilutieteellisestä, mutta fysiikalle tuntemattomasta syystä sellainen, että pyörä yliohjautuu varmasti. Kun säädöt vielä ovat mitä sattuu, nuoren pyöräilijän ajotaidot keskeneräiset ja vauhti sellainen, että kaverin (joka ajaa vieressa samanlaisella, mutta eri värisellä Jopolla) kanssa ehtii jutella, on meno sellaista huteraa vaappumista että hirvittää. Uushuterikko on usein samalla myös Nokian zombie. Miksi ihmeessä niille, joiden ajotaito on kaikkein heikoin, vartavasten tehdään kaikkein hankalimmin ohjattavat pyörät?

Vaara 5: Kunnallinen kuoppavarasto

Jokaisella kunnalla on hallinnassaan vakiomäärä kuoppia. Koska niitä on muuten hankala varastoida, ne sijoitetaan pyöräteille. Alueellisen tasa-arvon minissä näitä kuoppia siirrellään niin, että kevään koittaessa on aina yhtä jännittävää lähteä tutuille reiteille. Siellä, missä piti olla sileää asfalttia, onkin nyt metrin kantiinsa oleva teräväreunainen sepelikkö, josta asfaltti on leikattu pois. Tai sitten routiva maa on valunut pinnoitteen alta pois niin, että keskellä pyörätietä on pyöreä kuoppa. Olettaisi, että kun asfaltti kuoritaan tarkoin rajatuilta kohdilta pois, siihen valettaisiin pian uusi. Eipä vain valetakaan: se hartaasti timanttileikattu aukko saattaa olla paikallaan parikin vuotta, unohtuneena kuin muinaisten faraoiden hauta.

Vaarojen tyypitystä voisi jatkaa. Jokainen pyöräilijä tuntee muutaman lisää.