Ei opetuksen leikkauksia

Pauliina Grönholm kirjoittaa Näkökulma-palstalla juhannusaattona toisen asteen koulutuksen opiskelijapaikoista. 1095 helsinkiläistä nuorta jäi ilman toisen asteen opiskelupaikkaa, joka on totinen asia. Nyky-Suomessa ei juurikaan ole juoksupojan työpaikkoja, joten tuskin moni näistä peruskoulunsa päättäneistä on päässyt töihin.

Suomi on voinut kansainvälisissä yhteyksissä ylpeillä sillä, että meillä ei käytännössä ole ollut koulupudokkaita. Vahvuuksiimme on kuulunut, että jokaiselle nuorelle taataan riittävä koulutus. Koulutyön ammattilaiset ovat kuitenkin joutuneet huolestuneina seuraamaan pudokkaiden määrän kasvamista. Vakavan keskustelun paikka on se, mistä tämä ilmiö johtuu ja miten se voidaan estää. Toisen asteen koulutuspaikat ovat vain osa tätä ongelmaa – mutta helpoin asia hoitaa kuntoon. Helsingin on ehdottomasti saatava lisää toisen asteen koulutuspaikkoja.

Grönholmin kirjoituksessa kummittelee vielä vanha tieto kymmenen miljoonan leikkausuhasta Helsingin opetustoimessa. Tämä uhkahan syntyi jonkinlaisena työtapaturmana, kun opetuslautakunnalle ja puolueiden budjettineuvottelijoille ei budjetin valmistelun yhteydessä esitelty kaikkia menotarpeita. Ammattiyhdistyksen ja poliitikkojen havahtuminen on kuitenkin tuottanut tulosta, sillä lautakunta esitti jo 15.6. kolmentoista miljoonan lisäystä opetustoimen budjettiin. Tästä summasta 2,3 miljoonaa halutaan ohjata ammatillisen koulutuksen leikkausuhan perumiseen.

Kaikki poliittiset ryhmät ovat yksi kerrallaan heränneet ymmärtämään tilanteen. Kova kuhina näistä rahoista kuitenkin on käynyt, ja erityinen kiitos kuuluu Helsingin opettajien valppaille edunvalvojille. Puheet kymmenen miljoonan leikkauksista voitaneen siis tällä erää unohtaa. Sekä peruskoulut että toisen asteen oppilaitokset voivat rauhassa suunnitella seuraavan lukuvuoden työtä.

Olennaista on nyt hyvällä yhteistyöllä ratkaista, mitä teemme niiden tuhannen nuoren kanssa, jotka jäivät ilman opiskelupaikkaa.