Jos nimi olisi hiukan harvinaisempi, täyskaimoihin törmäisi hiukan harvemmin. Näköjään minun nimeni ei ole niitä harvinaisimpia.
Ensimmäisen kerran jouduin täyskaiman kanssa tekemisiin fysiikkaa opiskellessani. Oli siinä kurssin luennoitsijalla ihmettelemistä, kun välikoepaperin oli jättänyt kaksi Hannu Tapani Tuomista. Seuraaviin koepapereihin sitten piirusteltiin henkilötunnukset.
Opintojen jälkeen oli armeijan vuoro. Ihmettelin eräänä päivänä, miksi minut kutsuttiin antamaan salmonellanäytettä, kunnes ymmärsin että naapurijaoksen Hannuhan se oli menossa keittiötehtäviin tai johonkin. Terveisiä vain jos satut lukemaan, minä menin sitten Mäkiluotoon kirjuriksi.
En tiedä, ovatko nämä sivupersoonat kaikki sama tyyppi vai onko minulla useitakin inkarnaatioita, mutta vielä kerran yrittivät asiat mennä sekaisin ollessani Opettajankoulutuslaitoksessa tietotekniikan didaktikkona. Yliopistossa kun oli töissä toinenkin saman niminen - tosin ihan eri tiedekunnassa, mutta tietokoneitten kanssa tekemisissä hänkin.
Yllättävin yhteensattuma on se, että sain kuulla nykyisen vaimoni Lenan käyneen joskus jossain tenniskurssilla kaimani kanssa. Terveisiä taas vain Hannu Tuomiselle sinne jonnekin, meillä on Lenan kanssa ihan kivaa.
Palatakseni otsikkoon: Tänään sain hämmästyneenä lukea, etten ole koskaan menettänyt uskoani kommunismiin. Tai siis ei nytkään ollut puhetta minusta, vaan toisesta (tai kolmannesta tai jotakin) Hannu Tuomisesta, Kommunistisen työväenpuolueen puheenjohtajasta, jota Hesari haastatteli.
Terveisiä toverille. Jotta yhteensattumien määrä maksimoituisi, voin kertoa olleeni omalla tavallani rakentamassa kommunismia joskus 1970-luvulla. Siitä ajat ovat kuitenkin muuttuneet ja politiikan väri vaihtunut raikkaammaksi.
En siis ole nyt vaihtanut puoluetta, vaan jatkan vihreän politiikan tekemistä.
Odotan mielenkiinnolla seuraavan kaiman ilmestymistä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti