Kansalaisjärjestöjen tulevaisuus: halvasta säästäminen tulee kalliiksi

Sosiaali- ja terveyslautakunta kokoontuu tiistaina päättämään järjestöjen avustuksista vuodelle 2014. Kivutta ei näiden rahojen jako ole sujunut koskaan, eikä urakka ongelmattomalta näytä nytkään.

Aikaisemmin sosiaalilautakunta myönsi sosiaalitoimen piiriinkuuluvat avustukset ja terveyslautakunta jakoi rahat toimintaan, joka tuki terveyskeskuksen tavoitteita. Silloin rajanveto oli monasti vaikeaa, mutta jotenkuten aina selvittiin. Vielä kuluvalle vuodelle avustukset myönnettiin erikseen vanhojen rootelijakojen mukaan, mutta vuodelle 2014 sosiaali- ja terveystoimen avustukset käsitellään nyt yhdessä ja samojen kriteerien mukaan.

Pari isoa kiveä pitää vielä kääntää ennen kuin hyvään ja oikeudenmukaiseen avustusten jakoon päästään. Isoin kivi tosin jää vielä osin kääntämättä, sillä asukastalojen ja kaupunginosayhdistysten rahoituksen tulevaisuus on vielä täysin auki. Kaupunginjohtajan asettamat työryhmät ehdottavat tiettävästi asukastalojen luovuttamista yhdistysten hallittavaksi ja asukastoiminnan rahoituksen siirtämistä kaupunginhallitukselle - mutta eipä näistä ole päätöksiä saatu  aikaan, joten ensi vuosi mennään vanhoilla periaatteilla. Vapaata kansalaistoimintaa ei voi hallinnollisesti määrätä jäykkiin kaavoihin, joten lautakunnan asettamia kriteereitä on joskus vaikea arvioida.

Toinen iso kivi valkeni minulle, kun vihdoin ehdin paneutua lukuihin. Järjestöavustuksiin on kaikkiaan esitetty 86 000 euroa enemmän kuin vuonna 2013. Hyvältä näyttää, kunnes selviää että avustuksin rahoitettavaksi onkin esitetty 586 000 euroa sellaista toimintaa, joka on aikaisemmin hankittu ostopalveluina samoilta yhdistyksiltä tai kustannettu hankerahoin. Hupsista.

Todellisuudessa sosiaali- ja terveyslautakunnan tehtäväksi onkin nyt annettu vähentää kolmannen sektorin toiminnan rahoitusta puolella miljoonalla eurolla. Tämä on selvästi ristiriidassa sen kanssa, että järjestöjen tekemää työtä on pidetty arvokkaana, erittäin kustannustehokkaana ja monissa tapauksissa välttämättömänä. Epäilemättä joudumme jo piankin miettimään säästökohteita niin omassa kuin ulkopuolisessakin toiminnassa, mutta soisin sen tapahtuvan avoimesti eikä tällä tavoin pöydän alta hivuttamalla. Aionkin esittää nyt lisärahoitusta niille järjestöille, jotka näyttävät olevan eniten sen tarpeessa.

Jatkossa tarvitsemme myös huomattavasti selvempää yhteistä näkemystä oman toiminnan, ostopalvelujen ja järjestöjen vapaaehtoistyön suhteesta.