Mitä yhteistä on sukupuolineutraalilla avioliitolla ja Suvivirrellä? Ei oikeastaan mitään. Sen sijaan näistä käydyssä keskustelussa on yllättävä yhteinen piirre.
Sukupuolineutraalin avioliittolain (huh mikä termihirviö) vastustajat ovat viimeisenä keinonaan tarrautuneet jankuttamaan adoptio-oikeudesta. Suurin piirtein samat tahot ovat saaneet aikaan sen, että uskonnon asema kouluopetuksessa on keskittynyt kinaamiseen Suvivirren laulamisesta kevätjuhlissa. Hämäystä ja harhautusta kumpikin.
Sumutusoperaatioilla saadaan tehokkaasti huomio pois olennaisesta. Sekä avioliittolaissa että uskonnottomassa kouluopetuksessa on kysymys perustavista ihmisoikeuksista ja yhdenvertaisuudesta.
Pitäisi olla selvää, ettei kenenkään tule joutua tilanteeseen, jossa hänen on pakko ilmoittaa julkisesti uskonnollinen vakaumuksensa tai sukupuolinen suuntautumisensa. Vasten tahtoaan. Kun rastittaa lomakkeeseen siviilisäädykseen "rekisteröidyssä parisuhteessa", se on sama kuin kirjoittaisi suurin ja selvin kirjaimin "HOMO". Samalla tavalla on koulussa nyt mahdollista saada vapautus uskonnollisista tilaisuuksista. Samalla tavalla silloinkin murrosikäinen nuori käytännössä kirjoittaa otsaansa "EN KUULU KIRKKOON". Monet ovat ihan ylpeästi homoja, ja koululaisena taisin itsekin vähän elvistellä kirkosta eroamisellani. Mutta.
Sukupuolineutraalin avioliittolain suurin merkitys on juuri se, että kenenkään ei tarvitse pelätä joutuvansa syrjityksi siviilisäätynsä vuoksi.
Periaatteessa minusta koko siviilisäädyn idea on tarpeeton muinaisjäänne, mutta se on toinen juttu, kuten suvivirsikeskustelukin, josta varmaankin saamme nauttia taas ensi keväänä.
Sillä välin voimme ihmetellä, miksi jotkut niin sinnikkäästi vihaavat perusihmisoikeuksia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Erittäin hyvä kirjoitus.
Lähetä kommentti