Helsingin keskuspuistosta löydettiin paljon uusia merkkejä
liito-oravista. Jotkin liito-oravametsiköt ovat paikoissa, jotka uuden
yleiskaavan ”pikseleissä” on merkitty pääasiassa rakennettaviksi. Yksi näistä liito-oravametsistä
on Hämeenlinnanväylän varrella hiukan Maunulan majasta pohjoiseen, pari muuta
kattaa suuren osan vielä metsänä säilyneestä Pirkkolasta. Erillinen tihentymä
on myös ”Maunulan kolmiossa” Haavikkotien eteläpuolella. Siipiveikkojen pesäpaikkoja
on myös Haltiavuoren metsän uumenissa ja Malmin lentokentän eteläpuolella,
mutta niihin ei kohdistu nyt minkäänlaista uhkaa.
Liito-oravat eivät suinkaan kaada yleiskaavaa, vaan
vahvistavat sen toteutumista. Juuri näistä Hämeenlinnanväylän reunan tontit
ovat nousseet keskusteluun todellista merkitystään selvästi suurempana asiana.
Luontoväen keskuudessa on saatu syntymään mielikuva, että ”nyt Keskuspuistoa
taas nakerretaan”, mitä jotkut omia poliittisia tarkoitusperiään ajavat ovat
sitten paisutelleet muotoon ”Vihreät haluavat tuhota Keskuspuiston”. Ei
tarvitse pitkäksi aikaa pysähtyä palauttamaan normaalia hengitysrytmiään, kun
huomaa että nyt ollaan jo älyvapaan äärellä.
Jos halutaan rakentaa entinen moottoritie kaduksi, jolla
kulkee tehokas joukkoliikenne, se edellyttää myös tehokasta rakentamista kadun
varsille. Peltojen keskellä kulkeva katu on maantie eikä bulevardi.
Pikaraitiotie ei ole kannattava, ellei sen reitillä ole matkustajia, ”nousuja”,
niin kuin alan slangilla sanotaan. Näin nämä palaset liittyvät toisiinsa: Kun
halutaan säästää viheralueita, on tiivistettävä kaupunkirakennetta ja
kehitettävä joukkoliikennettä, joka puolestaan vaatii väyliä joilla kulkea.
Kaupunkibulevardit iskevät kolmeen kärpäseen kerralla. Moottoriteiden varrelta
vapautuu runsaasti rakennusmaata, ne soveltuvat erinomaisesti joukkoliikenteen
runkoväyliksi, eikä niiden bulevardisoinnin vuoksi tarvitse ”mennä metsään”.
Paitsi tuossa Maunulan ja Pirkkolan kohdalla. Siinä ovat
vähitellen muuttuneet metsäksi tai ainakin pensaikoksi entiset pellot, joiden
halki Hämeenlinnantie rakennettiin 1960-luvulla. Siinä virtaa myös puro, jota
lapsuudessani kutsuttiin kuvaavasti Mätäpuroksi, mutta joka tunnetaan nyt
taimenten kotina ja Maunulanpuron nimellä. Täällä liito-oravat tekevät kaikille
palveluksen, sillä niiden ansiosta on nyt helppo määritellä, mikä on arvokasta
Keskuspuistoa ja mikä moottoritien piennarpusikkoa. Molempia siellä nimittäin
on, mistä käydyn huutokilpailun perusteella on vaikea saada selvää.
Keskuspuisto on vienyt harmittavasti tilaa keskustelulta
Helsingin muiden arvokkaiden luontokohteiden käsittelystä kaavoituksessa. Mitä
tehdään Vanhankaupunginlahden ympäristössä? Vartiosaaressa? Melkissä?
Ramsinniemellä? Eivätkö ne ole yhtä hyvin peruste kaavan hylkäämiselle, onhan
Vanhankaupunginlahti kansainvälisestikin arvokas linnustonsuojelualue?
Jokaisen luonnontilaisen aarin luontoarvot täytyy selvittää
huolella, ennen kuin yleiskaavan mahdollistamia asemakaavoja aletaan laatia. Se
on liito-oravien opetus.
Helsingin kaavoitukseen tarvitaan yksiselitteinen
toimintatapa, jolla Ympäristökeskus ja luontoon kiintyneet kaupunkilaiset
saadaan mukaan. Pelastin jokunen vuosi sitten kaupunginhallituksessa ”Papukaija
Zagulan metsän” rakentamiselta, koska satuin olemaan oikeaan aikaan valppaan
oikeassa paikassa. Pitkäkosken vedenottamon luona on pieni metsä, jota
mahdollisesti nakerrettaisiin, ellen olisi ollut oikealla hetkellä kertomassa
sen arvosta. Vielä jäljellä olevien säästettävien kohteiden kohtalo ei kuitenkaan
jatkossa voi olla kiinni yksilöiden satunnaisesta valppaudesta, vaan jokaiseen
puskaan ja pöpelikköön on suhtauduttava yhtä vakavasti. Sillä tavoin emme vain
löydä arvoluontoa, vaan voimme peräti tehdä kaupunkiluontoa paremmaksi ja
helpommin saavutettavaksi helsinkiläisille.
Vihreys on yksi Helsingin keskeisistä vahvuuksista, ja
Keskuspuisto on sen vihreä sydän. Kun nyt saamme ”lisää kaupunkia Helsinkiin”,
on myös muistettava että uusille kaupunkilaisille tarvitaan myös
kaupunkiluontoa ja puistoja enemmän, ei vähemmän. Siksi on vaadittava myös:
Lisää keskuspuistoa Keskuspuistoon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti