Kaalilaatikko

Yleisön pyynnöstä pitkästä aikaa ruokablogi. Yllätys: tässä ei ole (melkein) ollenkaan sieniä.

Kaalilaatikko tiettävästi jakaa kansan lähes yhtä vahvasti kuin suhtautuminen maahanmuuttoon tai tuulivoimaan. Minusta se on herkkua ja yksi perinneruokien helmistä. Kaalilaatikko-ohjeita lienee yhtä monta kuin on perheitä, joissa sitä vielä tehdään. Tämäkin ohje perustuu pelkästään perimätietoon, jonka pohjalta se on saanut minun näköiseni ilmenemismuodon. Tässä ei esimerkiksi ole ollenkaan riisiä tai muita ryynejä, jotka minun mielestäni tekevät laatikosta epämiellyttävää mössöä.

1 kaalinkerä (pienehkö luomukaali)
400 g luomujauhelihaa (käytin tähän lammasta ja vähän possua)
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl siirappia
suolaa, mustapippuria ja maustepippuria jos siltä tuntuu
korppujauhoja
voinokareita

Aloitetaan kaalin esikäsittelystä. Poistan uloimmat lehdet. Leikkaan kaalin neljänneksiin, joista poistan kantaosan. Leikaan kaalin reilun kokoisiksi paloiksi. Tähän kaalilaatikkoon ei tule mitään suikaleita, vaan kaalin on oltava tunnistettavissa vielä lautasellakin. Keitän kaalin puolikypsäksi niukasti suolatussa vedessä. Koska kaali on lähinnä vettä, jota solukko pitää koossa, keitinvettä tarvitaan vain vähän.

Jauheliha ja renkaiksi leikattu sipuli ruskistetaan kevyesti ja lisätään silputtu valkosipuli. Käytän ruostumatonta teräspannua, joka ruskistaa lihan ilman lisättyä rasvaa, mutta voi pannuun lisätä myös vähän öljyä tai voita.

Valmiiksi keitettyyn kaaliin keitinliemineen lisään jauhelihan, siirapin ja pippurin. Tarkistan vielä suolan. Kaadan kaiken uunivuokaan, tasoittelen pinnan, ripottelen päälle korppujauhoa ja koristelen muutamalla voinokareella. Nestettä pitäisi olla niin paljon, että päällimmäiset kaalinpalat ovat kuivilla.

Paistan uunissa 200 °C:n lämmössä noin tunnin, kunnes pinta on kauniisti ruskistunut.

Syön heti ilman turhia lisukkeita. Yritän olla tyhjentämättä koko vuokaa, mutta aina se ei onnistu. Jäljelle jääneen laatikon voi seuraavana päivänä lämmittää mikrossa – tai sitten sen voi syödä vaikka kylmänä iltapalaksi. Kun olin lapsi, kylmä kaalilaatikko kuului herkkuihini. Se olikin 60-luvulla...

Ohjetta voi muokata suuremmalle syöjämäärälle. Sen sijaan laatikkoruokia ei kovin kätevästi voi eikä kannata valmistaa pieniä määriä. Ensinnäkin maku on parempi, kun massaa on enemmän, ja toiseksi osa ideasta on siinä että valmistetaan kerralla ruokaa parillekin aterialle.

Jos liha ei innosta, sen voi korvata sienillä. Kaalin seuraksi suosittelen vahvan makuisia ja lihaisia sieniä kuten suppilovaveroita, suomuorakasta tai mustavahakkaita, jotka silputaan pieneksi ja ruskistetaan jauhelihan tapaan.

Herkuttelemaan!

Romuttaako valinnanvapaus lastensuojelun?

Koulu-uraltani muistan muutaman tapauksen, joissa näytti ilmeiseltä että perhe oli vältellyt lastensuojelua vaihtamalla paikkakuntaa aina, kun sen ongelmat olivat alkaneet näkyä viranomaisille. Ennätys taisi olla 12 koulun vaihtoa yhdeksänteen luokkaan mennessä. Silloinkin oppilashuolto alkoi saada vihiä vakavista ongelmista, mutta kuinkas ollakaan perhe muutti taas ennen lukuvuoden päättymistä.

Lapsiperheet ovat nyt melko hyvin julkisen tuen piirissä. Ketju neuvolasta päivähoitoon ja kouluun varmistaa periaatteessa sen, että hälytyskellot soivat, jos näyttää siltä että lapsen elämässä ei kaikki ole kunnossa. Niin kauan kuin asuinkunta pysyy samana, perhettä voidaan tukea ja ongelmiin tarttua ennen kuin ne kasvavat liian suuriksi. Eerikan kuolema ja muut järkyttävät yksittäistapaukset peittävät helposti sen, että lasten arjessa tehdään enimmäkseen hyvää hiljaista työtä.

Sote- ja maakuntauudistusta tehdään nyt ideologisesti valinnanvapaus edellä. En näe mitään syytä, mikseivät lapsiperheiden peruspalvelut neuvolasta opiskelijaterveydenhoitoon voisi olla täysin valinnanvapauden piirissä. Miten käy jatkuvuuden? Syntyykö kenties riski, että viranomaisvalvontaa pakoileva perhe voi palveluntarjoajaa vaihtamalla karistaa ”sossut” kannoiltaan?

Valinnanvapaus istuu erittäin huonosti kaikkein köyhimpien ja kipeimpien palveluihin. Myös lastensuojelulle se aiheuttaa ongelmia, joista en ole huomannut laajemmin keskustellun.

Kuninkaantammentie auki talvipyöräilylle!

Talvipyöräily on hauskaa. Melkein tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että ympärivuotista pyöräilyä pidetään jotenkin sankarillisena.

Helsingin pyöräreittien joukossa on yksi ylitse muiden. Haltialasta Pitkäkoskelle kulkeva Kuninkaantammentie on paitsi suora ja sujuva yhteys koillisten ja luoteisten kaupunginosien välillä, myös taustameluton ja luonnonläheinen reitti, joka puhdistaa mielen. Siksi onkin vähän hassua, että se muuttuu talvikaudella hiihtoreitiksi, jolle ei jalan eikä pyörällä ole asiaa. Erityisen turhauttavaa se on siksi, että Kuninkaantammentien rinnalla Haltialan pelloilla kulkee useita yhtä sujuvia latuja. Ainoa ongelmallinen kohta on Pitkäkosken luonnonsuojelualueen viereinen puolen kilometrin metsätaival, jolle pitäisi saada mahtumaan sekä pyöräväylä että hiihtoladut. Sielläkin voitaisiin ongelma ratkaista esimerkiksi laittamalla oja putkeen ja leventämällä hiukan tieuraa.

Haamukirjoitin. Yhdessä Leo Straniuksen kanssa laadimme asiasta valtuustoaloitteen. Tämän talven pyöräilyt Kuninkaantammentiellä lienee jo menetetty, mutta ehkä ensi talvena saamme uuden poikittaisen talvipyöräily-yhteyden?

"Aloite ympärivuotisesta pyöräilyreitistä pohjoisen Keskuspuiston läpi

Valtuustostrategian mukaan 

- Palveluiden ja työpaikka-alueiden saavutettavuutta parannetaan kehittämällä joukkoliikenneyhteyksiä sekä kävely- ja pyörätieverkostoja.
- Edistetään kestävää liikkumista lisäämällä kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä. Tavoitteena lisäys prosenttiyksiköllä vuosittain, 4 prosenttiyksikköä valtuustokauden aikana.
- Jalankulku- ja pyöräilyverkostojen jatkuvuutta ja turvallisuutta parannetaan.
- Priorisoidaan joukkoliikenteen, kävelyn tai pyöräilyn osuutta nostavat liikennehankkeita. 

Kuninkaantammentie Keskuspuiston pohjoisreunalla on suosittu ja vilkas pyöräilyreitti. Ulkoilun ja harrastepyöräilyn lisäksi työmatkapyöräily on siellä jatkuvasti lisääntynyt. Yhä useampi helsinkiläinen pyöräilee läpi talven. Kuninkaantammentie muutetaan kuitenkin nyt talven ajaksi latureitiksi, jolloin pyöräily ei ole mahdollista. Lähimmät korvaavat itä-länsi-suuntaiset pyöräreitit ovat etelässä Elontiellä ja pohjoisessa Vantaan Ylästössä. Talvipyöräilyn kasvaneeseen suosioon nähden tätä ei voi pitää tarkoituksenmukaisena.

Me allekirjoittaneet valtuutetut esitämme, että Kuninkaantammentie pidetään myös talvikaudella pyöräilyreittinä Haltialan ja Pitkäkosken välillä sekä laduille etsitään/tehdään korvaavat reitit."

 

Yösija on ihmisoikeus

Skopjen vanhalla kivisillalla, uuden ja mahtipontisen Aleksanteri Suuren patsaan varjossa, on likainen huopa, jolla lepäilee pieni romanipoika. Päivä on kulunut darbuka-rumpua soittaessa ja dinaarin kolikoita kerjätessä. Pojan ikää on vaikea arvioida, koska niukan ravinnon vuoksi romanit jäävät muuta väestöä pienikasvuisemmiksi. Ehkä kymmenen vuotta, ehkä vähemmän.

Hannu Tuominen 2016

Romanien asema Makedoniassa, Kosovossa ja muissa Balkanin maissa on yksinkertaisesti sanottuna kurja. Romania ja Bulgaria ovat kuitenkin EU-maita, joista voi lähteä esimerkiksi Suomeen hiukan paremman elämän  toivossa. Täälläkin on kuitenkin tarjolla vain murusia, joita meiltä varisee, kuten puistoihin heitettyjä tyhjiä pulloja. Ihmisarvoiseen asumiseen se ei riitä, eikä kaikilla edes paluumatkaan kotiseudulle ennen talvea ja pakkasia.

Viime talvena moni romani jäi yöksi ulos pakkaseen, kun kaupungin hätämajoituspaikat eivät riittäneet. Yösijan puute kovassa pakkasessa aiheutti jopa vakavia paleltumavammoja. Nostimme asian esille sote-lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Silloinen apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty julisti, että ”ketään ei jätetä sosiaali- ja kriisipäivystyksen kynnykselle". Siitä huolimatta saimme kuulla, että asunnottomia EU-maiden kansalaisia oli käännytetty ovelta. Helsingin toimien laillisuudesta tehtiin kantelu eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle, jonka lausuntoa edelleen odotetaan.

On selvää, että näin ei voi jatkua. Romanien ja muiden EU-kansalaisten lisäksi on varauduttava siihen, että osa vastaanottokeskuksista poistetuista ja vaille oleskelulupaa jätetyistä turvapaikanhakijoista jää Helsinkiin ilman papereita ja asuntoa.

Ponnistustemme ansiosta Helsinki on nyt hankkinut Diakonissalaitokselta hätämajoitusta vuoden 2016 loppuun asti. Paikkoja on kuitenkin vain 30, ja sopimus kattaa korkeintaan 21 yötä -10 °C:n pakkasrajalla. Tämä ei vielä riitä, sillä Vailla vakinaista asuntoa ry. arvioi Helsingissä olevan 50-100 hätämajoitusta tarvitsevaa.

Oikeus hätämajoitukseen on kaikilla sitä tarvitsevilla riippumatta kansallisuudesta, oleskeluluvasta tai henkilöpapereista. Siksi kaupunginhallitus teki eilen 7.11. kaksi tärkeää linjausta. Tuimme Vasemmistoliiton vaatimusta, että ”sosiaali- ja terveysviraston ohjeistusta kriisimajoitukseen muutetaan siten, että henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa välttämätön hätämajoitus järjestetään perustuslain vaatimalla tavalla kaikille kansalaisuudesta, kotipaikasta ja oleskelulupastatuksesta riippumatta.” Vihreiden tahdon mukaan ”kaupunginhallitus kehottaa sosiaali- ja terveysvirastoa tiiviisti seuraamaan hätämajoituksen toimivuutta liikkuvan väestön kysymyksiin erikoistuneiden järjestöjen ja kansalaistoimijoiden kanssa sekä reagoimaan välittömästi mahdolliseen palvelutarpeen kasvuun.” Kumpikin lisäys hyväksyttiin murskaenemmistöllä vain Kokoomuksen (Laura Rissasta lukuunottamatta) ja perussuomalaisten äänestäessä niitä vastaan.

Vastuu asunnottomien hätämajoituksesta kuuluu jakamattomasti kaupungille, vaikka seurakunnat ja vapaaehtoiset kansalaiset osallistuisivatkin sen järjestämiseen. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on välttämätöntä, koska yhteistyökumppanit pystyvät kaupungin omaa toimintaa nopeammin ja joustavammin reagoimaan äkillisiin tilanteisiin. Kaupungin omia palveluja ei myöskään ole tarkoitettu lapsiperheille, joita niitäkin ulkomaalaisten asunnottomien joukossa on.

Järjestöavustuksia vuodelle 2017 käsitellään lähiviikkoina sote-lautakunnassa. Siinä yhteydessä varmistamme, että yösija on taattu kaikille tarvitsijoille ja että kaupungin ohjeistus on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukainen.

Ketään ei saa jättää pakkaseen.