Jakomäki vai "Jakomäki"?

”Jakomäki” on kyltti, jonka takaa on vaikea nähdä todellista Jakomäkeä. Julkisessa puheessa ”Jakomäki” saa edustaa kaikkia lähiöihin liitettyjä negatiivisia asioita: työttömyyttä, köyhyyttä, järjestyshäiriöitä, rumia ihmisiä ja perussuomalaisia. Todellinen Jakomäki on kuitenkin tuhansille helsinkiläisille jotain aivan muuta. Helsingin korkeimmilta kallioilta näkee kauas, ympäröivässä luonnossa on tilaa hengittää, ja ihmiset ovat yhtä mukavia kuin missä tahansa kaupunginosassa. Kirjasto ja uimahalli ovat valoisia ja viihtyisiä. Kaikki ei kuitenkaan taida olla kohdallaan.

Jakomäessä on Helsingin korkein työttömyysaste ja matalin äänestysaktiivisuus. ”Jakomäki-ilmiön” siemen kylvettiin silloin, kun tänne pääkaupungin laidalle rakennettiin runsaasti sosiaalista asuntotuotantoa. Suurin piirtein saman aikakauden Maunulan kaupungintaloissa kasvaneena tiedän, ettei tämä vielä tarkoita kaupunginosan alamäkeä. Näissä kortteleissa elävää yhteisöllisyyttä kuvattiin hienosti esimerkiksi elokuvassa ”Nousukausi”, jossa juppipariskunta pannaan kohtaamaan lähiön todellisuus.

Jakomäen varsinainen ongelma on Suomen 2000-luvun köyhyys. Entistä useampi jakomäkeläinen on pysyvästi pudonnut työelämän ulkopuolelle ja samalla siihen alimpaan tuloviidennekseen, jossa voi odottaa kuolevansa 13 vuotta nuorempana kuin vauraimmissa kaupunginosissa. Alle 17-vuotiaista on Jakomäessä hälyttävät 23% lastensuojelun piirissä. Samaan aikaan Jakomäen palvelut ovat heikentyneet samalla tavalla kuin monissa muissa ”ostarilähiöissä”.

Järjestimme presidentinvaalien aikaan Pekka Haavistolle käynnin Jakomäen Teboililla. Pekalla oli aikaa kierrellä vähän pidempäänkin ostarin nurkilla ihmisten jututettavana. Vihreä presidenttiehdokas otettiin kaikkialla lämpimästi vastaan. Haavistossa jakomäkeläiset aistivat paljolti saman kuin perussuomalaisissaan: sen, että heitä haluttiin aidosti kuunnella ja että heidän elämästään ja sen ongelmista oltiin kiinnostuneita.

Jakomäkeen tai Varissuolle ei voi mennä sillä asenteella, että nytpä me järjestämme teille palveluita ja kehittämishankkeita. Aivan niin kuin kaupunkilaiset missä hyvänsä kaupunginosassa, jakislaiset arvostavat sitä että heitä kuullaan ja että heidän omille ideoilleen annetaan kasvutilaa – ja rahaa. Etenkään nuorisoa ei saa jättää tuupittavaksi kadulle kirjaston ja S-marketin välille. Hyvät ideat ovat yksinkertaisia: Jakis-tiimi, johon kuuluu toimijoita kirjastosta kouluun ja terveydenhuoltoon, on toivonut että Jakomäessä voitaisiin käynnistää jääkiekon ympärille rakennettu Icehearts-toiminta. Juuri tällaisille hankkeille on annettava täysi tuki.

Poliitikkojen päätöksillä on vaikea synnyttää uusia työpaikkoja kadonneiden tilalle, puhumattakaan siitä että köyhyyteen ja toivottomuuteen kasvaneille nuorille voitaisiin päättää rakentaa uusi lapsuus. Voimme kuitenkin tukea lähiöiden kansan omaa aktiivisuutta. Se ei edes maksa paljon.

Sitä sanotaan lähidemokratiaksi.