Turvaton Helsinki?

Neljä vuotta sitten järjestin itselleni pienen porrasmaratonin juoksemalla vaalimainosteni kanssa Siltamäen kerrostalot läpi. Puolimaraton onnistui myös Tapulikaupungissa. Nyt ei omatoiminen jakelu onnistu, koska lähes jokaiseen taloon on alaoveen ilmestynyt numerolukon näppäimistö.

Ehdokastaan etsivältä äänestäjältä sain vastattavaksi joukon kysymyksiä, joista yksi jäi askarruttamaan. Tätä helsinkiläistä kiinnosti tietää, haluanko kaupunkialueelle lisää poliiseja valvomaan vai pitäisikö tähän käyttää vartiointiliikkeitä – kysymystä hiukan yksinkertaistaen.

Mistä nämä kaksi sinänsä erillistä asiaa kertovat? Arkikokemukseni mukaan eläminen Helsingissä ei ole muuttunut neljässä vuodessa turvattomammaksi. En oikein ymmärrä, mitä käytännön hyötyä kaikkien kerrostalojen ulko-ovien lukitsemisesta on. Asukkaitahan se suorastaan haittaa, kun avaimia pitää kotiin tullessa räplätä kahteen kertaan ja vieraat pitää aina erikseen päästää sisään. Vanha suomalainen tapa piipahtaa ohimennen kylässä alkaa olla muisto vain.

Olen vakuuttunut siitä, että vartioinnin lisääminen ja yksityisen tilan lisääntyvä lukitseminen pikemminkin lisäävät kuin vähentävät turvallisuuden tunnetta. Asuin taannoin jonkin aikaa Sri Lankassa, missä rynnäkkökiväärein aseistautuneet poliisit olivat tuttu näky kaduilla ja missä postikonttorissa oli vartija pumppuhaulikko sylissään. Tunsin suurta huojennusta, kun palasin kotiin ja oivalsin, etten silloisessa kotikaupunginosassani Kannelmäessä ollut viikkoon nähnyt poliiseista vilaustakaan.

Helsinki on oikeasti yksi maailman turvallisimmista pääkaupungeista. Katujen turvattomuutta suurempi ongelma minusta onkin se, että julkista tilaa siirtyy koko ajan yksityisen valvonnan ja vartioinnin piiriin. Kun ennen käytiin torilla ja flaneerattiin kaduilla, nyt kaupunkilaiset liikkuvat ja tapaavat kauppakeskusten kuivassa ja lämpimässä sisätilassa. Niin, paitsi jos satut olemaan esimerkiksi nuori ja ostovoimaton – silloin oletkin yhtäkkiä yksityisten vartijoiden mielivallan kohde.

Tämä julkisen tilan yksityistymisen kehitys on saatava tavalla tai toisella kääntymään. Myös nuorilla ja köyhillä kaupunkilaisilla on oltava oikeus käyttää koko kaupunkitilaa pelkäämättä sen enempää yleisen järjestyksen rikkojia kuin sen valvojiakaan.

P.S. Jos lisää valvontaa halutaan, niin ehdotan että tiukennamme huomattavasti katuliikenteen ja pysäköinnin valvontaa. Tässä voisimme ottaa oppia USA:sta, missä huomattava osa ”poliiseista” on tosiasiallisesti yleistä järjestystä valvovia ”kevytpoliiseja”. Julkinen valta on tässä aina parempi vaihtoehto kuin yksityiset leikkipoliisit.