keskiviikko 20. elokuuta 2008

Kalenteriruokaa!

Suomessa on taatusti maailman paras kouluruoka. Saavutuksen arvoa hieman tosin himmentää se, että ilmaista kouluruokaa ei kovin monessa maassa tunneta - mutta vain vähän.

Kouluruoan perinteiden ansiota varmaankin on se, että meillä on myös erinomainen työpaikkalounasperinne. Työpaikkalounaan saa tuettuun hintaan, ja se on yleensä maukasta. Mikä parasta, työpaikkakuppiloista saa ravinto-opillisesti hyvää ruokaa - aivan kuten koululainenkin oppilasravintolastaan, jos vain täyttää lautasensa ohjeiden mukaan. Yläasteikäisistä kaikki eivät täytä, mutta se on oma juttunsa se.

Kun yhteiskunnan tai työnantajan järjestämä ruokailu on niinkin laajaa kuin se nyt on, se myös ohjaa ruokatottumuksiamme. Kun lounasruoan suolaisuutta on vähennetty, on kotiruokakin muuttunut vähäsuolaisemmaksi, ja niin edelleen. Oikeastaan juuri siksi pysähdyin tänään koulun gulassi- eikun kebabpatojen äärellä miettimään.

Miksi ihmeessä olemme ensimmäiset koulupäivät syöneet mauttomimmasta päästä riisiä, kun kotimainen peruna olisi nyt parhaimmillaan? Missä ovat avomaankurkut? Tai uuden sadon porkkanoista tehty raaste? En nyt edes vitsaile tuoreista marjoista tehdystä kiisselistä, sillä tiedän etteivät ruokarahat riitä jälkiruokaan. Sääli.

Laitosruoka on opettanut meidät tekemään kotiruokammekin aineksista, joita saa tasalaatuisina ympäri vuoden. Norjan lohta ja pussisalaattia. Ravintola-annokset eivät järkyttävistä hinnoistaan huolimatta ole sen kummempia. Kala on pakastettu jossakin Intian valtamerellä, ja ties minkä vuosikerran perunat on soseutettu ja pursotettu mitäänsanomattomaksi päkerrykseksi, joka varmuuden vuoksi tarjotaan purkista otetun punaviinikastikkeen maustamana.

Laitosruokakin voisi olla vuodenaikaruokaa. Kalenteriruokaa. Kesällä ja alkusyksystä syödään hyvää perunaa ja säästetään pastat kevätpuolelle, jolloin peruna alkaa jo herätä kevääseen ja maistua kitkerältä. Syksyllä tarjotaan lisukkeeksi tuoreita herneitä ja papuja. Kesällä jälkiruoka tehdään marjoista, syksyllä omenista ja keväällä raparperista. Kun kaikkea pitää olla saatavilla aina, joudutaan turvautumaaan pakasteisiin ja tuontiruokaan - yleensä tuoretta sesonkiruokaa mauttomampaan.

Samalla se ruoka voisi niin kotona, koulussa kuin työpaikallakin olla luomua ja lähiruokaa.

Ei kommentteja: