Monissa opettajainkokouksissa ja vanhenpainilloissa puhuttaneen taas tähän aikaan vuodesta opetuksen laadusta. Tai jos ei pitkästi puhuta, niin mainitaan kuitenkin. Mitä "laadulla" tarkoitetaan, ja kuinka moni puhuja todella ymmärtää mistä puhuu?
Sanalla "laatu" on suomen kielessä perin myönteinen kaiku. "Laadukas" opetus on varmasti hyvää, eikö niin?
Valitettavasti tässä kuitenkin yleensä sotketaan kaksi eri asiaa. Laadusta puhuminen on opetuksessa omaksuttu teollisuudesta, missä laadulla on oma täsmällinen, mutta hiukan arkikielelle vieras merkityksensä. Tuote on tasalaatuinen, jos sen ominaisuudet ovat aina luotettavasti suurin piirtein samanlaiset. Asiakas tietää silloin mitä saa. Nykyaikaisen teollisuuden uranuurtajiin kuuluneen Henry Fordin kerrotaan kolunneen romukauppoja tutkiakseen hajonneita T-mallin Fordeja. Mikä häntä kiinnosti? Ei suinkaan se, mitkä osat hajosivay ensimmäisenä, vaan se, mitkä osat jäivät ehjiksi. Tämän selville saatuaan hän määräsi oitis heikentämään niiden laatua. Miksi jonkin kampiakselin pitäisi suotta jäädä ehjäksi muuten romuksi ajettuun autoon?
Laatu siis tässä mielessä merkitsee ainoastaan ennustettavuutta. Vähän niin kuin IKEAn kirjahylly: ei sen kukaan kuvittele kestävän muuttamista ja uudelleen kokoamista, mutta ei se ole tarkoituskaan. Asiakas tietää jo ostaessaan, mitä saa.
Kouluun siirrettynä laatu voisi siis tarkoittaa samalla tavalla ennustettavuutta. Oppilas tietää suurin piirtein, mitä oppitunnilla tapahtuu. Huoltajan ei tarvitse miettiä, saako nuori koulussa kelvollista ruokaa tai reagoiko koulu oppilaan tupakointiin. Opettajan ei tarvitse joka tunnilla erikseen keskustella, pidetäänkö kännykät äänettöminä vai ei.
Voisiko laatu merkitä jotain muutakin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti