Koillisen siltarummut

Mihin Koillis-Helsingin asioihin aion vaikuttaa?

Vaalien alla ehdokasta houkuttelisi luetella joukko oman alueen ongelmia katujen huonosta päällysteestä palvelujen puuttumiseen ja sitten luvata asioihin korjausta. Asukkaiden kanssa keskustellessa parannusta vaativia kohteita tulee esiin kaiken aikaa, niiden lisäksi tietysti, jotka asukkaana tunnen hyvin omasta arkikokemuksestani.

Kuitenkin tunnen oloni hiukan vaivautuneeksi, kun pitäisi miettiä, millaisia vaalilupauksia oman kaupunginosan äänestäjille pitäisi antaa. En oikein viihdy sellaisessa ”kyläpoliitikon” roolissa. Sen sijaan olen ajatellut, että Suutarilan, Töyrynummen tai Jakomäen ongelmat ja kehittämiskohteet ovat perimmältään aivan samoja kuin vaikkapa Mellunmäen, Paloheinän tai Kannelmäen.

Olen omaksi vaalilauseekseni ottanutkin ”kehäinvälisen Helsingin puolesta”. Kehäteiden välisillä kaupunginosilla, tai lähiöillä, jos niin halutaan sanoa, on paljon yhteistä ja monia sellaisia ongelmia, joita keskustakortteleiden näkökulmasta ei aina hahmota. Jos meillä päin lähikauppa lopetetaan, ei seuraavaksi lähin olekaan parin raitiovaunupysäkin päässä. Kun terveysaseman palvelut supistuvat, vaatii vastaavan palvelun tavoittaminen todennäköisesti vähintään yhden bussinvaihdon.

Koillisen omien asioiden hoitaminen edellyttää siis huomion kiinnittämistä esikaupunkien omaleimaisuuteen yleensä. Meille raitiovaunuverkkoa tärkeämpää olisi joukkoliikenteen poikittaisyhteyksien parantaminen – kas kun työpaikkamme ja meitä lähinnä olevat liikekeskukset eivät enää välttämättä olekaan Helsingin keskustan suunnassa. Me tarvitsemme omaa terveysasemaa, vaikka sitten palveluiltaan riisuttua – kas kun me emme pienten lastemme kanssa tai vanhoina ja vaivaisina aina jaksaisi matkustaa naapurikylään. Me haluamme kaupunkien väliset rajamuurit alas – kas kun lähimmät ja liikenteellisestikin järkevimmät asiointikeskuksemme ovat usein väärän kaupungin puolella. Me emme halua luopua lähimetsistämme – kas kun ne ovat meille tärkeitä oman kylän viherkeuhkoja, vaikka ne Senaatintorilta katsoen olisivatkin pieniä ja vähäarvoisia.