torstai 23. lokakuuta 2008

Minä ja muut univajeiset



Kun vaaleihin on enää kolme päivää, minä ja muu, Mansikki siis, huomaamme että alamme kaivata paitsi valoa ja kesän lämpöä, myös unta. Lehmän hermoista on apua silloin kun kaikkien pakollisten asioitten tekemiseen ei päivä tahdo riittää, mutta liian lyhyen yöunen eivät nekään auta.

Kansanterveyslaitoksen tuoreessa tutkimuksessa todetaan, että univaje on uusi kansantauti. Kun tärkeintä syytä sitten haetaan, lukija sekä nyökyttelee päätään että kohottaa kulmakarvojaan. Syyksi nimittäin mainitaan työuupumus. Päätelmään on helppo yhtyä silloin, kun samaan vuorokauteen on mahdutettava ansiotyö, perhe-elämä ja vaalikampanja. Tuntuu kuitenkin kuin jotain unohtuisi.

Terveydenhoidon kentällä työskentelevät tietävät toisen syy-yhteyden. Kun potilas valittaa työuupumusta, on sen takana usein alkoholi. Illalla nautitut ”rentouttavat” heikentävät unen laatua, kosteat viikonloput estävät terveen palautumisen, ja maanantaina uupumus alkaa jo ennen kuin on edes ehditty töihin.

Toinen unen ja terveen arjen syöjä on televisio. Ei meitä mikään pakota istumaan katsomassa älyttömiä tositeevee-ohjelmia tai väkivaltaviihdettä yömyöhään. Kolmantena pahana pidän autoa. Se on pirstonut kaupunkirakenteen ja palvelut niin, että jo tavallisiin kauppareissuihin menee aikaa – joka sitten on jostakin muusta pois.

Kun jokin aika sitten ihmeteltiin tutkimusta, jonka mukaan suomalaiset harrastavat seksiä vähemmän kuin ennen, niin tekee mieli todeta että ihmekös tuo, kun aika tärvääntyy johonkin toisarvoiseen.

Kunnallisvaaliteemaksi tästä on vain osaksi. Kaupunginvaltuuston valta kun ei yllä siihen, millä kaupunkilaiset arkensa täyttävät. Autoilua voimme hillitä ja koettaa parantaa palvelujen alueellista jakautumista. Työnarkomania ja alkoholinkäyttö kuuluvat ihmisen oman vastuun piiriin.

Muu, sanoo Mansikki. Sillä on ne lehmän hermot, eikä se tiedä mitä uupumus on.

Ei kommentteja: