Terveisiä vaalitaiston kentiltä. Koulun syysloman ansiosta saatoin tänään olla täysipäiväinen ehdokas. Aamusta käytin aikaa feissaamiseen (siis vaalilehden ja -mainosten jakamiseen) Puistolan asemalla, sitten luukutin (jaoin mainoksia postiluukkuihin) Siltamäessä. Iltaruuhkaan ehdin vielä vihreine liiveihini Malmin asemalle.
Koskaan ei minusta ole tuntunut yhtä hyvältä ja oikealta tehdä katupolitiikkaa kuin nyt. Palaute on ollut myönteinen, ja yleensä niin tavalliset h.p.-kommentit voin laskea yhden käden sormin. Vihreä politiikka on Helsingissä suositumpaa kuin koskaan. Kunpa nyt vain emme seuraisi Suomen jääkiekkojoukkueen jälkiä - sikäli kuin muistan niiltä ajoilta kun vielä lajia seurasin, "Leijonilla" oli tapana menestyesään ylpistyä niin, että lopussa Neuvostoliitto tai Ruotsi loppujen lopuksi voitti. Kokoomus ja demarit ovat nyt meidän Neukkumme ja Ruotsimme, emmekä saa antaa otteemme herpaantua.
En tämän vaalikampanjan jälkeen enää suostu hokemaan, että suomalaiset eivät osaa tervehtiä. Hyvän huomenen toivotuksiini olen saanut ystävällisiä vastauksia yhtä lailla niiltä, jotka ovat ottaneet vaalilehden vastaan, kuin niiltäkin jotka eivät ole sitä huolineet.
Mutta missä on vihollinen? Missä ovat kaikkien muiden puolueiden ehdokkaat ja kenttäväki? Muutamaa vaisun oloista demaria lukuunottamatta näyttää siltä kuin kaupunki olisi vihreiden valtaama. Eikö politiikka kiinnostakaan enää kokdem-akselia?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti