Laatu on teollisuuden vaihetyöstä lainattu terni, jota 1990-luvulla alettiin käyttää aika lailla estoitta myös julkisten palvelujen yhteydessä. Oikeastaan se liittyy tulosjohtamiseen. Jotta työn tulos voidaan arvioida, on määriteltävä sen laatu. Aineellisen tuotteen kuten vaikkapa äidinmaidonvastikkeen laatustandardi on helppo määrittää: kunkin valmistusaineen pitoisuuden on oltava tiettyjen rajojen sisällä, eikä ylimääräisten aineiden pitoisuus saa ylittää säädettyä määrää. Lisäksi voidaan määritellä ohjearvot tuotteen sakeudelle ja värille. Suurin piirtein noin ajattelisin. Vastiketuotannolle asetetaan sitten lisäksi määrällisiä vaatimuksia. Tulos tarkoittaa sitten sitä, kuinka paljon rahaa firmalle jää käteen vastikkeen valmistuksesta.
Opetus on paljon monimutkaisempaa, eikä suurimpaan osaan sen vuorovaikutuksesta voi mitenkään soveltaa laatuajattelua. Parhaiten laatuajattelu istuu sen miettimiseen, miten opetuksen tukitoiminnot on järestetty.
Opettaja käyttää nykyään ison osan päivästään erilaisten tietokoneohjelmien parissa. On oppimisympäristöä, hallinto-ohjelmaa, poissaolojen seurantaa, materiaalin hankintaa, puhumattakaan tavallisista toimisto-ohjelmista.
Japanissa kehitetyn, jo vanhan 5S-laatumallin yksi idea on järjestää työkalut sen mukaan, miten usein työläinen niitä tarvitsee. Jatkuvasti tarvittavat vimpaimet ovat hänen edessään työtasolla. Useita kertoja päivässä tarvittavat erikoisvälineet ovat hänen takanaan, mutta välittömästi saatavilla. Jos työkalua tarvitaan harvemmin, sen paikka on varastossa, mistä se tilataan tai noudetaan tarvittaessa.
Olen ajatellut, että tätä voisi luovasti soveltaa myös opettajan tarvitsemiin tietokonesovelluksiin. Opettajan on osattava käyttää sujuvasti niitä ohjelmia, joita hän käyttää jatkuvasti, kuten opimisympäristö- ja poissaolojen seurantaohjelmia. Varsinaiseen oppilaitoshallinto-ohjelmistoon hänellä on asiaa jo sen verran harvemmin, että on kohtuullista odottaa hänen saavan sen käyttöön apua sitä tarvitessaan. Kaikkein harvimmin tarvittavat sovellukset kuten hankintaohjelmat onkin sitten viisainta jättää suosiolla kanslian vastuulle.
En ole tällaista ajattelua vielä huomannut sovellettavan. Päin vastoin kaikki uudet ohjelmistot kaadetaan opetajan niskaan korkeintaan ohimennen perehdyttäen. Kun opettaja sitten tumpeloi, joudutaan usein koko homma aloittamaan alusta - tai tekemään lopulta kuitenkin kansliatyönä. Sähellykseen menee aikaa ja kaikki turhautuvat.
Aidosti hyödyllinen tietotekniikan käyttö auttaa opettajaa ja edistää koulusssa tapahtuvaa oppimista. Huonot (laaduttomat!) viritelmät kampittavat koulun perustehtävää.
Toteaa Hannu, joka muistaa toimineensa vastanneensa hallinto-ohjelmiston hankinnasta Suomen toiseksi suurimmassa kaupungissa ja arvioineensa vastaavia projekteja myös muilla mantereilla.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti